suklaasika

Vauva

2011-07-23T13:57:00.000+03:00

Haikaralle sattui laskuvirhe ja hän toimitti meille pienen paketin hieman etukäteen. Niin kasvoi meidän perhe pienellä pojalla <3 .

2011-04-09T15:39:00.000+03:00

Vauva liikkuu kovasti, se hytkyttää ja hetkuttaa mahaa.
Poika tuntuu jotenkin tajuavan, että mahassa on jotain. Hän tulee ja painaa päänsä mahaani vasten ja kuuntelee. Soittaa välillä napaa kuin ovikelloa.
Poika on aika kova halailemaan ja pitämään hyvänä. Ja on mukava huomata kuinka hän ottaa muihin ihmisiin kontaktia, hymyilee ja vilkuttaa. Aamuisin pidetään hyvänä äiti, ja monesti isäkin, sitten oman huoneen pupu ja sitten vielä koirat. Varsinkin Juulia-netiti, jonka kanssa tuntuu olevan lystimpää kuin voi itse kuvitellakaan.

Kohta on meidän perheen kevätmatkakin jo ihan käsillä. Kopistamme Suomen tomut ja käymme katsomassa kuinka pitkällä kevät on Saksassa. Mukavaa.

Naistenpäivänä

2011-03-11T16:38:00.000+02:00

Sain ihania kukkia.
Löysin ison pussin tikkareita jemmasta.
Laitoin molemmat esille ennen inhoamiini Taalareihin. Jostain syystä ne eivät näytäkään enää niin Mervi Tapolan kukkamaljakoille.
Jos tiedätte mitä tarkoitan. ;)

2011-02-21T21:25:00.000+02:00

Ulkona paukkuu pakkanen.
Auto on seissyt pihassa monta päivää.
Koirat hyppii kolmella jalalla ja näyttävät kärsiville kävelyllä.

Nautin hiljaisuudesta keittiönpöydän ääressä edessäni kuvan _asia_. Mies kysyi syönkö salassa herkkuja. Eipä arvannut mikä tuo oikeasti oli.

Lahja ihanalta ystävältä. Vadelma saippua.

Pitkästä aikaa

2011-02-03T14:25:00.000+02:00

Suklaasikala on ollut hiljainen.

Tänä aamuna tässä kotona pojan kanssa puuhastellessa osui muutama kotijuttu linssiin.

Aika menee niin kamalaa vauhtia. Paljon on tapahtunut taas ja hirmuisesti tuntuu puuhaa olevan aamusta lähtien.
Nyt meidän vauhtia hiljentää vähän merinorsunyskä, keuhkojen kutina ja nenän vuotaminen.

Poikaa se ei paljon jarrutellut. Hän meni ystäviensä kanssa tyhjentämään kodinhoitohuoneen kaappia. Tyhjensi sieltä pullot lattialle, latasi takaisin kaappiin ja taputti itselleen. Uskolliset ystävät seurasivat tottakai tätä hupia lähietäisyydeltä, ettei vaan jää mitään näkemättä.

Yskästä huolimatta kävelimme päiväunille käydessä oman tien leipomoon ja haettiin munkit, josko ne toisivat vähän piristystä tähän köhinään.

Ulkona

2010-12-01T15:49:00.000+02:00

Ulkona paukkuu kiva pakkanen, lunta on tullut koko päivän ja päiväuniaikaan olikin luvassa lumitöitä, kuinkas muuten.
Uusi terassi näyttää kivalle ja talon väri sopii talveen kuin nenä päähän.
Mies oli ollut hyvin ajattelevainen ja ostanut lyhdyt ulos. Pajukartionkin oli nostanut terassille.
Hän tekee asioita usein kun minä vasta ajattelen niitä. ;)

Koirat nauttivat ulkoilmasta kun minä tein lumitöitä. Vanhan koiran silmissä on jo vanhuus. Samoissa silmissä uskollisuus ja vanhuus. On meidän 9. yhteinen joulukuu.

Vuosi

2010-11-11T15:45:00.000+02:00

Poika tuli eilen vuoden. Aika on mennyt todella nopeasti ja poika vuodessa kasvanut hurjasti. Vastahan se oli pieni pötky kainalossa, nyt on jo iso jätkä, jolla on omat juttunsa. Ihana, ihana pieni poika. Onnea pienelle murulle vielä hurjasti!

Ja pihallakin tapahtuu. Me saadaan terassi! Vielä on keskeneräistä, mutta josko kuvia saisi otettua tässä pikapuoliin.

Joulua jo odotellaan, ennen sitä juhlitaan isänpäivää ja pojan ensimmäisiä synttärijuhlia. Ja vähän tässä on erään tiedonkin odottamista.

Ihanaa aikaa.

Tökkii

2010-10-09T14:08:00.000+03:00

Pidempään on sikalan kirjoittelu ollut nahkeaa. Mitä kertoisin, mistä kirjoittaisin. Päivät menee puuhaillessa ja kotona ollessa, mutta silti tuntuu nahkealle kertoa täällä mitään.

Pihahommat kutsuu, paljon on tekemistä vielä ennen kuin talvi saa tulla. Mies on kädetön, joten paljon asioita jää minun hoitaakseni.

Pienipoika kasvaa ja on vilkuna. Se ehtii tehdä paljon kaikkea pienessä ajassa. Ei tarvitse miettiä, mitä hänen valveillaoloaikana tekisi. Ja niin paljon on tehtävää päiväunien aikaan.

Illalla onneksi ehtii rauhoittua, istua ja mietiskellä. Työasiat mietiyttää ja kiirepäivien jälkeen on hyvä olla tekemättä ihan ei mitään. Kynttilöitäkin on jo poltettu ja leivinuunin lämmitys aloitettu.

Jospa tätä tästä.

Voi syksy...

2010-09-12T12:39:00.000+03:00

No, nyt se on täällä. Syksy.

Tavallaan tykkään, tavallaan en.
En tykkää, kun kesä loppuu.
Tykkään kuitenkin syksyn tunnelmasta. Tykkään kun lehtiä on maassa ja asfaltti vähän märkä, tykkään kun auinko paistaa kirkkaasti, mutta silti on vähän kirpsakan viileä. Sen verran viileä, että tuntuu mukavalle päästä sisälle ja heittää kaulaliina kaulasta. Tykkään katsella sitä viileyttä ja kirpeyttä ikkunasta ja juoda teetä. Tee kuuluu syksyyn.
Haluaisin syksyhäät.
Tykkään pukea pojalle ihania hattuja ja pukea sisälläkin hänelle pitkät housut ja pitkähihaisen paidan, tykkään kun ei ole koko ajan hiki itsellä ja hänellä. Tykkään kun voi itselle pukea legginssit ja villasukat, eikä tule kuuma.

Syksy on jotenkin niin vahvasti muutokseen liittyvää aikaa, että se sopii minulle. Sopii tähän minunkin syksyyni hyvin, siis se että on syksy.

Ja muuten, pari gloggausta sitten kirosin vanhaa kunnon Huskua. Olen anteeksipyynnön velkaa vanhalle kaverille. Hyvin se hoiti hommat, vaikka vähän välillä varmaan oli Husku-paran voimat koetuksella kun aplikointivimmoissani runksutin kuvaa kiinni siksakilla eestaas... eeeestaaas... ja taas. Hieno kone, vanha, kestävä ja anteeksiantava. Anteeksi Husku rumat sanani.

Tervetuloa kotiin naulakko!

2010-08-10T11:48:00.000+03:00

Pojan ulkokamppeet ovat lojuneet tähän asti toisen eteisen lattialla kasassa, turvakaukalossa ja milloin missäkin. Pidempään on ollu puhetta, että pojalla voisi olla myös oma naulakko, johon saisi hänen vaatteensa siististi roikkumaan. Pitkän ihastelun jälkeen totesin, että haluan naulakon tehtävään pampulanaulakon. Niinpä sen mies meille maailmalta hankki.

Poika oli ihan haltiossaan, ihania värikkäitä pampuloita! Sen alla hän istui ensimmäisen aamun seinälle kiinnityksen jälkeen. Ja on se omaankin silmään miellyttävä.

Basillista toipuessa

2010-08-03T12:49:00.000+03:00

Vihdoin yhteys ulkomaailmaan.
Kone sai pahan flunssan, josta se ei niin vaan selvinnytkään. Vaadittiin hikistelyä, kiroiluakin, kaiken tallentamista ja luopumista, jälleen yrittämistä ja epäonnistumista. Kaikkiaan tämä prosessi viruksen jälkimainingeissa jatkuu, kone on edelleen huoltamolla ja tikkukin kadossa, mutta onneksi on ihania avuliaita läheisiä. Ja nyt alla lainakone, joka saa toimia tässä roolissaan, kunnes tilanne muuttuu jotenkin. Mutta mukava pikkuapuri tämä on. Pieni ja sievä.

Talo on maalattu nyt jotakuinkin kokonaan. Ja ilme on muuttunut aivan täysin. Talo ei näytä enää lainkaan "friikille", miltä se alkujaan näytti vähän kompelössä muodossaan ja rumassa värissään. Talo näyttää nyt isolle, mutta silti hyvin sievälle. Talo on nuorentunut, mutta tavallaan vanhentunut 80-luvulta takaisin sinne jonnekin 50-luvulle. Nyt tämä talo ei näytä enää rumimmalle talolle tällä kadulla vaan onkin muuttunut ihan jopa kaunottareksi. Tykkään.

Kesä on mennyt kamalaa vauhtia, vanhempainvapaa lähestyy loppuaan. Poika on kasvanut kovasti ja on kovin vauhdikas. Piha on kukkinut ja alkaa nyt valmistautua syksyä kohti. Vaikka helle hellii luita, on mielessä jo syksy ja sen tuleminen. Niin se vaan on.

Mutta ehkä saamme vielä hetken nauttia tästä kesästä, aurinko paistaa, on lämmin, ihmiset tässä meidän kotikadulla puuhastelevat vielä kovasti talojen ja pihojen kimpussa. Vielä vähän aikaa haluan ajatella, että elämme ihanaa Suomen kesää.

Puntin pieksut

2010-07-14T23:20:00.000+03:00

Koska alkoi tuntua tämä suklaasikala yhdelle sekasotkulle, loin itselleni sivupersoonan blogimaailmaan.
Puntin pieksut omistin käsitöille, päivittyköön sinne ne asiat ja pysyköön tämä muiden asioiden temmellyskenttänä.

Sinne siis. KLIK.

Voihan lelut!

2010-07-13T14:13:00.000+03:00

Meidän päivät sujuu jotakuinkin tässä alakerrassa. Tämä on kuin minun komentokeskukseni, tässä on kaikki lähellä keittiö, vessä, suihku, "työpaja" ja uloskäynti. Niinpä pojallakin on alakerrassa lelut, joilla leikitään olohuoneessa. Ainut vaan, että aikaisemmin oli aina aikamoinen sotku ja siivo, kun pikkumies levitteli kaikki kamansa pitkin lattioita ja minä niitä koitin aina jonkunlaiseen siistiin kasaan haalia.

Vaan eipä ole enää sitä ongelmaa! Niinkin yksinkertainen ratkaisu, jonka muuten näinkin jossain sisustuslehdessäkin - suuren suuri, valkoinen, muovinen saavi. Kivat pikkurivat, josta saa kannettua, pehmeä rakenne, joka kuitenkin kestää pojan retuutukseen ja ihan kivalle se näyttääkin.

Seuraavaksi pitäisikin alkaa laittaa tuota työpajahuonetta siistiksi. Siitä joskus sitten kuvia... nyt täällä on vielä paha siivo.

Yläilmoissa

2010-06-29T12:26:00.000+03:00

Nosturi oli meillä eilen viimeistä päivää. Mies ajoi nosturilla tappiin saakka katselemaan maisemia, minä otin muutaman kuvan. Tämän jälkeen pääsin itsekin kyytiin, mutta minulle riitti se vähän matalampikin korkeus ja silti piti puristaa kopin reunoja. Hui!

Mutta hienot maisemat oli!

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

2010-06-27T22:32:00.000+03:00

Meillä oli pitkään keittiössä roikkumassa Yki Nummen "Taifuuni". Se on oikein kaunis valo, mutta kun meille tarjottiin melko edukkaaseen hintaan pientä Lokkia, ei siitä tarjouksesta voinut kieltäytyä.
Nyt ruokailu tapahtuu aina Lokin valossa tai jos ei valossa, niin ainakin alla.

Ja jotain muutakin hirmu mukavaa... nimittäin pääsen kesälomareissulle Tampereen Ikeaan! Ihan ilman poikaa, tai miestä. Ja mikä parasta, seura on ensiluokkaista. Tuskin maltan odottaa.

Ja vielä yksi huippu juttu... nimittäin mies lupaili lahjoa minua uudella ompelukoneella. Tuskin maltan sitäkään odottaa. En ole aikaan ajellut kunnollisella koneella, muistan aina äitinikin kiroilleen (tai noh, äiti kiroilee kyllä perin harvoin... tuskin koskaan) vanhan Husqarnan seurassa ja silti se peijakas on perheessä pysynyt. Nyt sen edessä olen kiroillut minä, mutta jos kaikki hyvin menee, pääsen toisenlaisen koneen ääreen jossakin vaiheessa. Kiitos vain Husqarna näistä vuosista, tai pitäisikö sanoa vuosikymmenistä. Ei tule kamala ikävä.

Juhannuspäivä

2010-06-26T13:00:00.000+03:00

Viimeiset viikot ovat menneet maalatessa.
Ikää tuli vuosi lisää. Taas.
Poika konttaa ja nousee tukea vasten. On vauhdikas ja täysin vahdittava.

Koska ikääkin tuli vuosi, ajattelin lahjoa itse itseäni. Satuin löytämään linkin S.T.A.M.P.S.-kelloja myyvään nettikauppa SomaNettiin. Ja pitihän sitä itselle tilata tuollainen postimerkkikello. Toimitus oli nopea ja kello aivan ihana. Ja melkoisen persoonallinen.

Talon maalaus etenee verkkaisesti, mutta hyvin. Mies on maalannut, minä hoidan poikaa. Pihassa on seissyt nosturi pian kaksi viikkoa, kallista hupia, mutta motivoi ainakin tekemään. Toiveissa on, että tulevalla viikolla on kaikki seinäpinnat, räystäslaudat ja yläkerran ikkunanpuitteet maalattu ( ja valtattu, siis ikkunat). En malta odottaa, että talo on maalattu ja pääsee ihastelemaan valmista työtä. Ja kenties hieman somistamaankin.

Appivanhemmat kävivät auttamassa meitä menneellä viikolla. Siitä olikin iso apu ja paljon asioita sai aloitettua ja tehtyä, kun ei tarvinnut olla koko ajan pojan vahtina.

Ompeluasiat ovat nyt innostaneet ja kiinnostaneet. Ikävä kyllä saumuroidessani pojalle ohuita kesähousuja meni saumuri jotenkin rikki enkä nyt saa sitä tekemään ommelta ollenkaan. Noh, pitänee kantaa Singeri huoltoon ja kysyä, missä vika on. Harmittavaa.

Tämän aivovirran seurauksena toivotan kaikille tämän lukeville ja lukemattomille mukavaa juhannuspäivää!

Se on kesäkuukin jo

2010-06-07T13:51:00.000+03:00

Kesäkuussa talo on kaksivärinen. Tai oikeastaan kolme. On uutta väriä, vanhaa väriä. Ja vanha katto.
On työmiehiä pihassa tai mies yksin ahertamassa, samalla kun minä olen pojan kanssa ja väsään syötävää.

Poika konttaa ja ryömii. Hitaasti, mutta päivä päivältä varmemmin.

Alppiruusu tekee kukkia. Viime kesän se eli hiljaiseloa ja nyt on 11 nuppua, jotka päivä päivältä pullistuvat ja aukeavat.

Minuun on iskenyt pihanlaitto vimma. Uusi vimma sekin, mutta hyvin tervetullut.

On kysymyksiä ilmassa. Syksy jo mielessä ja puheissa. Se, mitä silloin tapahtuu, on vielä kysymysmerkki.

Ensi keväälle olen keksinyt yhden asian, mitä odottaa.

Ja tällä viikolla saamme todennäköisesti vieraaksi kaksi tyttövierasta, isomman ja pienemmän.

Kesä on pienempi kuin kolme

2010-05-19T13:46:00.000+03:00

Kesästä on nautittu.
Pyykit kuivuu ulkona auringossa, oven pielessä on sandaalit.
Poika nukkuu kärryissä shortsihaalarissa ja herää silti tukka hikisenä.
Pihahommia voi tehdä paljainjaloin samalla kun kuuntelee radiota Tivoli Audiosta.
Omakotitaloasujan parasta aikaa on ehdottomasti kesä. Ja äitiyslomalaisen.

Kirjoitin tässä kevään korvalla, että opettelen ompelemaan ja olen opetellut. Ja tajunnut, että osaanhan minä ihan hyvin ommella. Ihania kankaita tilasin jälleen myllymuksuilta ja royalkestoilta, niistä on tehty muutamia housuja pojalle. Samalla kun kone on esillä, syntyy uusia hattuja ja lapasia. Harmi, että niille ei ole nyt käyttöä, mutta jos yhtään tässä Suomen kesää voi ennustaa, niille voi tulla käyttöä pikemmin kuin sitä tahtoo uskoakaan.

Eilen tuli postissa Liberokerhosta Lamazen hirvi. Käytiin kaupassa ja poika istui rattaissa hirvi kainalossa. Tuntui olevan kovin mieluinen tuo Hirvi Herra.

Kesän kunniaksi nousi poika kontilleen. Ja siinähän nyt sitten heilutaan.

Huomenna lähdemme anoppilaan. Tänään on vielä pakattava tavarat, vietävä koirat hoitoon. Nyt sitä oikeasti tajuaa, että ilman lasta matkaan lähteminen oli niin helppoa. Lapsen kanssa saa matkaan varata ainakin kolminkertaisen määrän tavaraa. Mutta ihana on lähteä katsomaan kuinka kesä on Pohjois-Karjalassa ja poikaahan sinne vieraaksi odottaa innokkaat tädit ja isovanhemmat.

Olen tainut jo tämän kirjoittaa, mutta kesästä nautin.

6kk

2010-05-12T16:13:00.000+03:00

... tuli eilen täyteen. 6kk sitten olimme sairaalassa, pötkötin päivän ikäinen pieni poika kainalossa enkä voinut olla ihmettelemättä, mistä se pieni ihminen siihen tuli. Pienen ihmisen viisaat mustat silmät napittivat minua ja tuntui, että se pieni siinä tiesi kaikki salaisuudet.

Eilen kun tulin kaupasta, se pieni oli lattialla imuria tutkimassa, nauroi kun huomasi minut ja jatkoi hommiaan. Kylvyssä se piti toisella kädellä kiinni varpaista ja toisella kädellä tutki löytämäänsä ihmettä: pippeliä.

Aikamoinen isäntä.

Vähän kuin aamutossuilla kävelisi.

2010-05-06T16:11:00.000+03:00

Feelmaxit ovat täällä! Tilasin siis kokeeksi kipeeseen jalkaani Feelmaxin Kuusaat. Ja vaikka kävelyä ei noilla olekaan takana kuin vasta n. 5000 askeleen verran, voin kehua. Ensimmäinen reissu lähikaupassa tossuilla oli jotenkin huvittava, tuli ajatus, että olen lähtenyt aamutossuissa ja sukkasillaan kaupoille. Mietin, huomaako ihmiset nuo kummalliset hiljaiset tossut. Piti ihmetellä sitä hiljaisuutta itsekin, miten kevyt askel oli ja miten mukavalle tuntui kävellä melkein paljainjaloin. Ja tuntuu, että jalatkin tykkäävät.

Päivällä, kun pikkupoika veteli unta vaunuissaan, nautiskelimme koirien kanssa auringonpaisteesta omassa pihassa. Minä tassuttelin tossusillani pitkin nurmikkoa ja koirat pyörivät maassa hangaten turkkejaan nurmikkoon.

Tykkään tästä. Keväästä, orastavasta nurmikosta, auringonvalosta, kierivistä koirista ja pehmeästä maasta jalkojeni alla. Vihdoin talvi on ohi.

Pikkupoika osti itselleen lampun

2010-04-29T12:26:00.000+03:00

Meillä on yläkerrassa olohuoneessa kaksi Yki Nummen akryylilamppua, joista toisessa on punainen yläosa ja toisessa vihreä. Pojan huoneessa on ollut väliaikasiajatuksella (Franzenin?) valaisin, mutta jotenkin se ei ole tuonne sointunut... Kun eteen sattui myytävänä oleva olehuoneen valojen sisar ruskealla yläosalla, oli se hankittava pojan huoneeseen. Nyt lamppu istuu huoneeseen kuin nenä päähän.

Saapi pikkupoika designvalonsa mukaan, kunhan kotoa muuttaa. :D

Pitääpä nyt lisätä vielä kuva, kun pikkumies sovitti äidin itselleen tekemää pipoa... pipon sovitus tuntui huvittavan meitä molempia aikalailla.

Aarteita suklaarasiassa

2010-04-26T11:34:00.000+03:00

Olen pidemmän aikaa muistellut, että lapsuudessa minulla oli melko paljon kiiltokuvia. Olin säilönyt ne vanhaan suklaarasiaan, johon siskoni oli kirjoittanut punaisella tussilla "Anniinan oma". Monta kertaa. Sieltä niitä aina leviteltiin ja ihasteltiin.

En ole pitkään aikaan muistanut, missä kiiltokuvat ovat. Sen vaan olen tiennyt, etten ole niitä poiskaan heittänyt. Mutta perjantaina minä ne löysin! Sen vanhan suklaarasian täynnä kiiltokuvia sekä aarteena säilötyn synttäreiltä saadun My Little Pony-nimikortin. Voi sitä löytämisen riemua, piti levitellä kuvat keittiönpöydälle ja ihastella niitä kaikkia hienoja kuvia - koiria, kissoja, hääpareja, vauvoja, enkeleitä ja hevosia. Ja olinpahan säilönyt sinne myös ihan neljä kokonaista avaamatonta pakettia kiiltokuvia, joista jokaisessa oli kaksi arkkia kuvia. Hintakin paketeissa oli 5 markkaa / paketti.

Vieläkö kiiltokuvia on olemassa?

Pikkuremppaa ja kremppaa

2010-04-22T11:12:00.000+03:00

Oltiin pikkupojan kanssa evakossa isäni luona. Meidän portaikko kun on tehnyt muodonmuutostaan jo pidemmän aikaa ja tällä kertaa oli vuorossa portaiden lakkaus. Ja se haju... huh huh. Hirveää. Portaat ovat siis saaneet uuden lakan pintaan, seinät maalin, uuden katon, kaiteet maalia ihan useammasta purkista ja vielä niitä pitäisi voidella Betoluxilla. Sen lisäksi mies on leikellyt listoja ensin seinän rakoihin (eli siis näihin levyjen väliin jätettäviin rakoihin) ja nyt viimeisimpänä listoja myös portaisiin... meinaan jo vähän, että tämä alkaa mennä hifistelyksi. Niin pieni tila, mutta niin paljon on aikaa siihen jo käytetty.

Ja tokihan remonttia on myös muualla tehty... yhtenä kauniina päivänä mies päätti, että olohuoneen 80-luvun hirvitykset eli verhokotelot saavat kokea vasaran armottoman voiman ja purki ne kotelot siis pois. Kotelot nyt ei olleet todellakaan mitenkään heittämällä tehty ja niiden irti saamiseen oli käytettävä voimaa, paljas paneeli maalattava, sähkömies piti kutsua kytkemään verhokotelo loisteputkien sähköjohdot pois käytöstä, samalla hän veti meidän Lokki-valolle sähkön parempaan paikkaan. Ja voi ihmettä millaisen muutoksen noinkin pieni asia voi tehdä! Olhuone näyttää isommalle, kivemmalle ja valoisemmalle. Ja sen lisäksi Lokki on vihdoin keskellä pöytää eikä siihen voi lyödä päätään. Ihanaa.

Pienimies on kasvanut hurjasti... painoa on nyt jo reilut 8,5 kiloa ja pituuttakin muutaman sentin vaille 70cm. Minun vauva ei todellakaan ole enää vauva, vaan puuhakas pikkuihminen, joka liikkuu lattialla, touhuaa, höpöttää, käkättää, syö kuin aikamies ja hyökkää kuin ajakka kaiken mielenkiintoisen luokse.

Kevät on tullut kuin huomaamatta. Lisää virtaa ja intoa on löytynyt ja olenkin nyt alkanut käymään kunnon lenkeillä pikkumiehen iltapäikkäreiden aikaan. Ikävä kyllä raskauden jälkimainingeissa kipeytynyt jalka ei oikein pidä mistään vaan jalka kiukustuu ja on levon jälkeen lähinnä sen tuntuinen, että sen voisi hilpaista kirveellä poikki... noh, asiaa tutkittuani tilasin itselleni Feelmaxin barefoot-tossut. Jospa tuo jalkakin tuosta intoutuisi keväästä ja lopettaisi turhanpäiväisen kiukuttelun ja nauttisi lähes paljainjaloin kulkemisen ilosta.

Kerron kokemuksia tossuista, kunhan saan ne kotiin.

Pyhiä

2010-04-04T13:45:00.000+03:00

Jotenkin kauhoisissa tunnelmissa on tullut vietelty näitä pyhiä. Kirjoittelin tämän tekstin aikalailla vuosi sitten. Klik. Ruokahalun huononemisesta kirjoittelin ja kummastelin kahviällötystä. Todellisuushan oli se, että olin alkanut odottaa pientäpoikaa, tietämättäni. Ja siitä on nyt vuosi. Siitä ihmeellisestä päivästä tulee 7. päivä tasan vuosi, kun tein positiivisen raskaustestin ja kummastelin sitä keittiönpöydän ääressä.Se on jännä juttu, miten erilaiset vuoden takaiset tuoksut, asfaltilla narskuvat kivet ja räystäissä lirisevä vesi saavat nuo vuoden takaiset tapahtumat mieleen. Kerta toisensa jälkeen muistuttaen, että aikaa menee kamalaa vauhtia eteenpäin.

Pääsiäinen on käynnistynyt rauhallisissa tunnelmissa kotona. Viime viikonloppuna meillä oli vieraana mieheni sisko ja hänen vierailunsa olikin kauan odotettu ja toivottu. Meillä oli oikein mukava viikonloppu yhdessä. Rentoa, hauskaa yhdessäolemista. Ja kerrankin ihminen, joka oli minun seuranani jo aamuntunteina, kun pikkupoika päätti herätä hyvissä ajoin.

Pitkäperjantai ei ollut lainkaan pitkä, nautiskelimme hyvistä herkuista niiden samojen ihmisten seurassa kuin vuosikin sitten. Tarjolla oli härkää, valkosipuliperunoita, salaattia, homejuustoporkkahöystöä, marinoituja valkosipulinkynsiä ja jälkkärinä kahvin kanssa valkosuklaista mustikalla marmoroitua juustokakkua.

Pääsiäinenhän toki jatkuu vielä. Vielä tänään herkutellaan ja huomenna kyläillään. Sitten onkin paluu arkeen, remonttiin (joka tuntuu vaan jatkuvan ja jatkuvan... nyt vuorossa on pattereiden vaihto) ja perusaskareisiin.

Revin kyllä itsestäni sen verran eilen irti, että ompelin pojan huoneeseen verhon. Sen kauan kaivatun ja puhutun. Nyt passaa ketun ja jänisten seurassa pikkupojankin puuhastella omassa huoneessa.

Mukavaa pääsiäistä kaikille!

Pe - ma

2010-03-23T12:01:00.000+02:00

... on laitettu valokuvia kansioon ja askarreltu.

... saatu mieheltä kauniita tulppaaneja.

... syöty katkarapukeittoa ja ihanaa pehmeää leipää.

... haettu kaupasta pojalle TripTrap-syöttötuoli.

... Käyty koko perheenvoimin Leppävirran Unnukassa Iittalan outlet-myymälässä ja ostettu sieltä Heljä Liukko-Sundströmin pingviinit pupuperheen seuraksi.

...nautittu kevään tulosta!

Aika hyvä kotiäiti

2010-03-18T11:35:00.000+02:00

En aikaisemmin tehnyt kovinkaan paljon ruokaa. Tai jos tein, tein yleensä samoja ruokia. En leiponutkaan juuri koskaan. Ehkä se johtui siitä, että söin yleensä koulussa eikä kotona ollut ketään, kuka olisi syönyt tekeleitäni. Yksin on näppärämpää tehdä pussipastoja ja laatikkolasagnea. Reilun vuoden ajan olen harjoitellut olemaan rohkea, luottamaan siihen, että minä osaan kyllä, jos vain haluan. Ja olen ainakin oppinut. Nykyään olen aika hyvä tekemään ruokaa.

En aikaisemmin ollut kovinkaan hullu siivoamaan. En todellakaan. Annoin siivon kertyä ja sitten hikoilin koko päivän kestävän siivousurakan kimpussa. Ja ahdistuin. Tosin tykkäsin lopputuloksesta, ehkä se laittoi kerta toisensa jälkeen siivoamaan. Nykyään olen kova imuroimaan. Imuri onkin aina eteisessä lähtövalmiina ja kyllä se uskollinen ratsu saakiin hyristä tässä talossa, ainakin kerran päivässä. (Ehkä toisenkin kerran, mikäli se on miehestäni kiinni :D )

Olin ennen surkea tulentekijä. Muistan, kun tilitin täälläkin tulentekotaitojani, joiden takia sain yhdella kertaa tuhlattua askillisen tikkuja ja työnnettyä uuniin ainakin 4 sanomalehteä, onnistumatta siltikään. Kylmästä talvesta johtuen meillä lämpiää leivinuuni melkein joka päivä. Leudoilla keleillä jokatoinen päivä ja kylmillä keleillä jokapäivä. Ja tulenteko leivinuuniin onkin nykyään minun heiniä. Olen siinäkin nykyään aika hyvä.

Noiden tärkeiden taitojen lisäksi olen aika hyvä hoitamaan poikaani. Tuota pientä nauravaa pullaposkea. Alussa vauvanhoito tuntui kummalliselle, katselin ensimmäiset hetket vauvaa sairaalassa kummastellen onko vauva tosiaan minun. Nykyään hoitaminen sujuu omalla painollaan, hyvin. Olen siinäkin aika hyvä.

Ja rohkaistuneena olen ajatellut laajentaa osaamistani kotiäitinä ja opetella ompelemaan! Toki yksinkertaisemmat ompelut onnistuu, mutta nyt olen ajatellut opetella ompelemaan pojalle jotain vaatetta. Tarvittavat laitteet minulla on, vielä tarvitaan se pieni ripaus rohkeutta aloittaa yrittäminen. Eihän se voi olla niin vaikeaa? Varsinkaan, jos on hyvät ohjeet ja kaavat?

Tämä itsensä kehuminen on muuten vallan terapeuttista. Kannattanee miettiä useamminkin, missä on hyvä, koska niitä aihealueita löytyy ihan varmasti jokaiselta. Useita.

Styg, Gaj ja Sexy

2010-03-14T11:04:00.000+02:00

Perjantaina jäimme pikkupojan kanssa jälleen kotimiehiksi, kun mies lähti pilkkireissulle viikonlopuksi.
Seuraksi saimme perjantai-iltana serkkuni ja hänen puolison, joiden kanssa olemme hyvin tiiviistii yhteydessä. Teimme yhdessä syötävää. Tällä kertaa he saivat maistaa mahtavaa brasilialaisen Brunon salaattia. Ja kyllä siitä vaan jälleen tuli mahtavan hyvää.

Kun mahat olivat täynnä, oli hyvä hetki siirtyä yläkertaan ison screenin ääreen pelaamaan Rock Bandia. Teimme oman bändin, jonka arvovaltaiset jäsenet olivat Styg, Gaj ja Sexy. Naurua ja hykertelyä piisasi, sen verran hauskaa meillä oli. Niikuin meillä yleensä on. Jotenkin vaan heidän kanssaan huumori menee loistavasti yhteen ja sen kyllä huomaa juttujen laadusta. Tai laaduttomuudesta.

Mietinkin, milloin olen nauranut viimeksi noin paljon yhden illan aikana?

Kaikinpuolin, loistoperjantai ja loistoseuraa.

Oranssia

2010-03-11T11:50:00.000+02:00

Taloon on ilmestynyt oranssia.
Eilen sitä löytyi kaiken muun lisäksi myös pikkupojan nenänpäästä sekä upouudesta Bumbosta.
Oranssi lämmittää, tuo hyvää mieltä.
En pane pahakseni väritulokasta, kunhan ei ala liikaa rönsyilemään.

Tänään

2010-03-10T11:02:00.000+02:00

-Nukuimme pikkupojan kanssa aamun viimeisen tunnin kainaloittain
- Puimme päälle harmaan bodyn ja harmaat Barbapapa-housut
- Pikkupoikani täyttää 4kk
- Teemme synttäreiden kunniaksi pannukakkua ja ruuaksi ajattelin tehdä kanakastiketta ja riisiä
- Käymme neuvolassa mitoilla
- Maistamme ensimmäistä kertaa peruna-porkkanasosetta
- Tehdään jälleen lumitöitä
- Nautitaan olosta
-Yritän ommella verhot pikkupojan huoneeseen
- Ja ehkä tehdään jotain muutakin.

Touhuamista ja suuria tunteita

2010-03-09T09:52:00.001+02:00

Eilen kauhistuin; joku oli piilottanut vauvan hankeen. Saman ikäisen vauvan kuin omani, pienen pojan. Uutisen kuuleminen kauhistutti ja ahdisti. Koin jotain ennenkokematonta, se tunne oli aivan uudenlainen. Todella ahdistava, kamala. Itkettikin. Mietin, uskallanko laittaa pikkupojan ulos nukkumaan. Entä jos joku sen vie sieltä. Rauhoittelin itseäni moisesta ajatuksesta, minulla on ulkona kaksi vahtia. Toinen vahdeista melkoisen äänekäs, joka hälyttää kyllä, jos kukaan eksyyntyy meidän pihalle. Silti olin huolissani, pidin itkuhälytintä täysillä ja hyppäsin jokaisesta risahduksesta.

Kun takana oli päivän viidennet päiväunet (pikkupojalla on ollut vähän levotonta pari päivää), uskalsin jo olla vähän rauhallisemmin. Vaikka kävin minä silti välillä kurkkaamassa, että vaunut on paikallaan.

Siinä tiimellyksessä, kun hyppäsin ikkunassa katsomassa vaunuja, kuuntelin itkuhälytintä ja kävin heijaamassa pikkumiestä takaisin untenmaille, kannoin tavaraa yläkertaan. Pikkuisen jotain pienenmiehen hyllyille. Häiriintyneen näköinen kisu hiirineen, minun vanha punainen aarrearkku, kirjoja. Vanha omasta lapsuudesta tuttu korituoli päätyi nyt pikkumiehen huoneeseen. Mutta en oikein tiedä. Ehkä aika on ajanut tuolin ohi, ehkä en vaan enää jaksa katsoa vanhaa, natisevaa tuolirouvaa. Ehkä siirrän tuolin kesällä pihatuoliksi. Ehkä en tiedä. Jostain kummasta päässä on kuitenkin alkanut elämään ajatus siitä, että eteisen vanha, upottava, punaruutuinen nojatuoli muuttaakin pikkupojan huoneeseen ja eteiseen tuolin paikalle tehdään oma naulakko pikkumiehen roippeille.
Ja tuo ajatus vaan kalvaa minua, joten olen jo ajatuksissa hiissannut vanhan korituolirouvan pois pojan huoneesta, jonnekin paremmille metsästysmaille.

...

Tänään aamulla auringonvalo valaisi koko yläkerran, jossa nukumme pikkupojan kanssa. Pikkupoika heräsi vaille seitsemän kakkimishommiin. Minä heräsin hajuun. Leukaperiä jomotti (ja jomottaa edelleen), olen taas yöllä järsinyt hampaita kamalalla voimalla. Yökiskot ovat vessan peilikaapissa ja olivat yölläkin. Ensin meinasi nukuttaa kovasti, mutta sitten heräsin valoon ja totesin, että on hyvä päivä nousta ja lähteä jo hyvissä ajoin kaupungilla käymään. Carlssonilla on hullun halvat päivät. Elän toivossa, että löydän sieltä jotain kivaa.

Viikonlopun saldo

2010-03-08T10:50:00.000+02:00

Viikonloppuna tehtiin juurikin noita asioita, mitä viime kerralla listasin.

Perjantaina nautiskelin kauniista ilmasta ja kävelin pikkumiehen kanssa kaupunkiin. Käytiin ostamassa muutama uusi vaate pikkupojalle.

Tehtiin ruokaa, nautiskeltiin. Minä tein lauantaina quesadilloja, täytteenä kanaa, ananasta, sipulia ja aurajuustoa. Nam nam. Sunnuntaina sain istua valmiiseen pöytään, kun mies oli tehnyt lohkoperunoita ja hunajalla maustettua uunilohta. Nam nam nam. Olen tehnyt noita quesadilloja tuolla täytteellä useasti ja kyllä ne maistuu aina vaan yhtä hyvälle. Kuvia ei niistä ehtinyt edes ottaa, kun hävisivät parempiin suihin niin nopsasti.

Pötköteltiin koko perheenvoimin. Levättiin, nautiskeltiin kauniista aurinkoisesta kelistä. Ihasteltiin kuinka valo tulvi sisälle olohuoneiden nurkkaikkunoista.

Kärsittiin kamalasta hajusta sisällä, kun mies maalasi leivinuunin ja takan rapatut takaseinät kattomaalilla, joka siis luonnollisesti liotinpohjainen maali. Moinen katku aiheutti maksimaalisen päänsäryn ja pikkuisen hölmön olon, vaikka yritinkin tuulettaa ja olla ulkoilmassa mahdollisimman paljon. Noh, lopputulos on kuitenkin siisti!

Mutta ehkä yksi kivoimmista jutuista oli, että saimme vihdoin pienen miehen huonetta valmiimmaksi. Nyt kun pinnat on remontoitu, pesimme lattiat, laitoimme hyllyt seinälle, kokosimme pinnasängyn ja siirsimme hoitopöydän huoneeseen. Pikkumies sai sängynlaitaansa Eino-ukilta saamansa mobilen ja onkin sitä käynyt ihastelemassa sängyssään. Nyt pitäisi ommella vielä verhot tuonne ja muutenkin viedä sisustustavaraa huoneeseen. Tällä hetkellä huone näyttää vähän ankealle, vaikkakin kyllä omaan silmään mukavan raikkaalle ja omenaiselle.

Tästä on mukava lähteä uuteen viikkoon.

Eilen

2010-03-05T10:45:00.001+02:00

... leikittiin ja pötköteltiin lattialla pörröisellä tulenpunaisella matolla pienen pojan kanssa. Pikkumies nauraa käkättää nykyään, juttelee niin että sylki lentää suusta. Pikkupoika sai lahjaksi puhuvan koiran, jonka kanssa lattialla viihdytäänkin oikein pitkään ja hyvin. Sen kanssa puhutaan, nauretaan ja höpötellään. Niin että äidin sydän sulaa.

... tehtiin ruuaksi kanapastaa. Kanaa, ananasta ja homejuustoa, maustettuna valloittavalla tandoori mausteella. Nam nam. Olen innostunut kotonaollessa tekemään ruokaa, kokeilemaan uusia reseptejä ja soveltamaan. Ja mitä enemmän sitä tekee, sitä enemmän sitä haluaa kokeilla. Samaa pätee leipomisiin.

... luotiin jälleen lunta. Tämä lumen määrä ja sen tuomat sivuoireet alkaa saada jo tragikoomisia piirteitä. Ensin mies tippui katolta n. 4 metristä pudotellessaan lunta alakatolta. Siinä ei ollut mitään koomista. Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja kipeällä jalkapohjalla. Nooh, seuraavalla lumentiputusreissulla kyllä valjaat pitivät miehen katolla, mutta (kuten tietysti tarkoituksenakin oli) lumi tuli sieltä rytinällä alas. Ja sitä muuten tuli paljon. Tällä hetkellä tuntuu koko piha olevan tukossa. Toinen kulkureitti talon sivulla on tukossa, talon edessä on niin paljon lunta, että hyvä että sisälle mahtuu kulkemaan. Ja jottei nyt liian helpolla päästäisi, tuli tuolloin samana iltana lumet alas myös varaston katolta. Ja sitä tuli niin paljon, että varaston edessä oleva bemari oli tuulilasiaan myöten hangessa. Vain pystyynjätetyt pyyhkijät sojottivat hangesta. Silloin ensin vähän itketti, sen jälkeen jo nauratti. Eihän tämä ole enää tottakaan. Ja tottakai peruslumityöt kuuluvat jokaiseen päivään. Voin kertoa, että alkaa jo minulle pikkuhiljaa rittämään.

... ilta huipentui, kun pikkumies sai soittaa ensimmäistä kertaa kitaraa. Ja kyllä vaan innokkaana poikana soittikin. Kuola valui suusta, toinen käsi keskittyi puristelemaan kitaran kaulaa ja toinen käsi soitti ja näppäili kieliä. Vähän olisi tehnyt mieli soittaa suullakin, mutta siinä vaiheessa isi sanoi, ettei nyt ihan vielä lähdetä moiselle Jimi Hendrix-linjalle. Kyllä vaan oli hauskaa, pitänee seuraavalla kerralla videoida.

Tänään valmistutaan viikonlopun viettoon. Pitäisi kaupungilla käydä, ostaa pikkumiehelle muutama isompi body ja yöpuku. Vaatteet alkavat taas olla kittanoita ja on aika siirtyä seuraavaan kokoon. Lisäksi tehdään jotain hyvää ruokaa, herkutellaan, pötkötellään ja varmaan tehdään taas vähän lumitöitä, jotta talo ei huku kunhan lumet alkavat sulaa...

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Helsinki

2010-03-02T11:22:00.002+02:00

Olin odottanut viime viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Niin sanotusti.
Lauantaina oli Helsingissä isot juhlat, kun serkkuni pikkuinen tyttö sai nimen. Meillä oli ennakko-odotuksia, että samoissa juhlissa juhlitaan jotain muutakin... ja niinhän siinä kävikin. Vanhemmat sanoivat "Tahdon" ja pikkuneiti sai kauniin nimen. Ja minä kaiman.

Mutta vaikka olin odottanut noita juhlia kovasti, oli minulle yllätys edellisenä iltana iskevä kamala eroahdistus. Mietin olisiko minulla pää kipeä, tai ehkä vatsa. Tuntui kurkkua kuristavalle jättää poika kotiin, olla erossa koko päivä. Tiesin, että mies pärjää pojan kanssa ja pojalla on varmasti kiva päivä, mutta silti... Jouduin taistelemaan itseni kanssa, etten soittanut ja perunut koko reissua. Ja itse yllätyin moisesta tunnemylläkästä todenteolla. Minähän olin odottanut reissua ja odottanut pikkuneidin ja rakkaan serkun näkemistä.

Onneksi tuli lähdettyä. Oli ihanat juhlat. Ihana tapahtuma. Ja pojat oli pärjänneet kotona oikein hyvin.
Kyllä tämä Äitiys yllättää joka päivä...

Valoa ja varjoja

2010-02-18T17:27:00.002+02:00

Eräs aamu havahduin siihen, että hitsiläinen, kevät on tulossa! Sain moisen ahaa-elämyksen, kun pikkumies kiljahteli omassa sängyssään klo 8 ja ulkona oli aivan loistavan mahtava aurinkoinen keli.
Herääminen ei tuntunut yhtään niin kamalalle. Mikäs sen paremmin, pikkuinen aurinkoinen poika vieressä ja ulkona ihana aurinkoinen ja pirteä kevääntyylinen sää.

Tänään piti kaivaa kamera heti aamusta esille. Meidän koti täyttyi valolla ja teki jokapaikkaan hauskoja varjoja. Tuli hyvä mieli.

Olemme taas pikkupojan kanssa kotimiehenä. Mies on jälleen koulutuksessa. Olemme nauttineet tämän päivää hyvästä seurasta ja sapuskoista. Huomenna menemme aamulla neuvolaan kuulemaan paljonko pikkumies on saanut pituutta ja painoa. Saattaapa ne jonkun piikinkin pikkupoikaan tökätä.

Sitten jälleen kerran käynnistyykin viikonloppu. Aika juoksee kamalaa vauhtia!

Uusi kaveri

2010-02-10T12:55:00.002+02:00

Se on oranssi.
Hirmuisen älykäs ja fiksu.
Huolehtii minun kuntoilustani.
Omaa hyvän suuntavaiston.

Se on iPod Nano. Ihana keksintö!

Kiitos äiti ja T! Huippu tuliainen Borneon viidakosta, niinkuin siskonpoika ilmaisi matkakohteen. :D

Lauantai-ilta

2010-01-31T00:13:00.002+02:00

Talo täynnä miehiä.
Brasilian salaattia ja Central Parkin juustokakkua ja mustikkakastiketta.
Brad Pitt telkkarissa.

Miehellä loppui tipaton tammikuu tänään ja meille tuli vieraaksi pojan kummisetä sekä miehen lapsuudenkavereita. Kummisedellä tein törkeän ihanaa brasilialaisen Brunon kehittelemää salaattia, johon kuuluu olennaisena osana jauheliha, pavut, salaatti sekä maissilastut. Iltavieraita ajatellen tein kokeilumielessä ensimmäistä kertaa elämässä juustokakkua. Siitä tuli niin hyvää, että sitä tehdään tässä talossa takuulla useamminkin!

Miehet lähti baariin, minä jäin pojan kanssa kotiin. Nautin omasta seurastani, Brad Pittistä telkkarissa ja juustokakun jämistä.

Vielä juustokakun ohje, jos jotakuta kiinnostaa kokeilla:

Central Parkin juustokakku

Pohja:
250g Digestive-keksejä
100g voita

Päällinen:
500g tuorejuustoa (itse käytin puolet maustamatonta ja puolet appelsiinituorejuustoa)
2rkl vehnäjauhoa
2dl sokeria
2tl vaniljasokeria
3 munaa
1 sitruunan kuori ja mehu

1. Murskaa keksit ja sekoita murskaan sulatettu voi. Levitä murska irtopohjavuokaan ja anna olla jääkaapissa noin tunti.
2. Raasta sitruunan kuori ja sekoita päällisen aineet keskenään. Levitä seos pohjalle.
3. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia.

Tarjoile esimerkiksi marjakastikkeen kanssa.

Ärsyttää.

2010-01-25T13:17:00.004+02:00

Näin kevättä vasten kotimiehenä ollessa sitä on liikaa aikaa ajatella.
On liikaa aikaa haaveilla siitä, mitä ei ole. Vaikka aika pitäisi käyttää nauttien siitä, mitä on.

Täällä talossa on alkanut ärsyttää keskeneräisyys. Ärsyttää nuo romuvarastolle näyttävät huoneet, joista kaksi on täynnä kitaroita ja muuta musiikkitavaraa, yksi (minun kömmelini) on täynnä muuten vaan kaikkea, romua. Tilaa on niin kamalasti, mutta silti tuntuu ettei ole. Ei kai, kun kaikki tyhjät tilat on työnnetty täyteen kaikkea ylimääräistä hömppää. Ärsyttää yläkerran olohuone, joka näyttää niin tunkkaiselle. Ärsyttää ylimääräiset rahit, joille ei ole mitään paikkaa. Ärsyttää rumat vaatekomerot ja se, ettei minulla ole edes omaa vaatekaappia. Ärsyttää jopa talon väri tällä hetkellä (onneksi siihen on tulossa muutos. Talosta tulee saman värinen kuin ulkorakennus tuossa kuvassa). Ärsyttää rumat ruskeat ulko-ovet ja kamalat pihalamput.

Haluan tänne uusia tavaroita, tai en välttämättä edes uusia. Ennemmin uusia meille, mutta kuitenkin vanhoja. Haluan uuden pöydän alakerran olohuoneeseen tuon lasikantisen tilalle. Haluan yläkertaan kauniit vaaleat verhot, haluan sinne uuden sohvapöydän ja televisiotason.

Niin. Toisen romu on toisen aarre, vai miten sitä nyt sanotaankaan. Ikävä kyllä, se mikä on minusta kaunista ja aarteenomaista, on miehestä romua. Toisaalta taas minä en jaksa innostua hänen kaikista ideoistaan ja huonekaluvalinnoistaan, vaikka paljon hänellä hyviä ideoita onkin.

Kaipa tämä talo tästä joskus valmistuu, on joskus enemmän meidän näköinen (mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan). Siihen asti pitää vaan sietää keskeneräisyyttä.

Pikkumies

2010-01-24T18:36:00.003+02:00

Pikkumies kasvaa.
Se painaa jo kuusi kiloa.
Se hymyilee.
Juttelee.
Katsoo viisailla silmillään ja alkaa sen jälkeen hymyillä.
Syö hurjia määriä maitoa ja nukkuu yöllä pidempiä pätkiä.
Katselee omia pikkukäsiään ja laittaa suuhun (jos osuu sinne).
Kannattelee jo päätään hienosti.

Sydämiä sulattava tuo pikkumies. Kerrassaan.

Pakkaspäivä

2010-01-22T14:36:00.002+02:00

Olemme viettäneet pikkupojan kanssa pakkaspäivää sisätiloissa. Pikkumies on huijattu nukkumaan päiväuniaan pesuhuoneeseen, jossa onkin tällä hetkellä aika erityisen viileä tunnelma. Onneksi noin pientä on vielä helppo huijata. Lapaset käteen ja hattu päähän, poika vaunukoppaan makuupussiin ja vähän hetkuttelua.

Minä olen luuhaillut talossa, laittanut pyykkiä ja lämmitellyt uunia. Koirien kanssa kävimme ulkona. Koirien hauskat käpyleikit pihalla nauratti, mutta sitten tassujen palelu ajoi meidät sisälle. Autolle varasin ajan päästömittaukseen ja toivon, että vanha Fiesta ei petä minua ja menee katsastuksesta läpi ensi viikolla. Samalla huoltoasemalla saavat katsoa saavatko minun tyhmyyteni virheet korjattua... kiireessä kun satuin peruuttamaan (vauhdikkaasti) niin, että autopa olikin vielä piuhassa. Nyt minulla on yksi roikkuva lohkolämmitin. Siskon kanssa suunniteltiin lähtöä maaseudun rauhaan lapsukaisten + koirien kanssa. Onhan siinä jo tälle päivälle ollutkin puuhaa. Lisäksi eilisen kirjoituksen jälkeinen pikkumiehen viereen köpsähtäminen ei onnistunutkaan ihan niin, vaan pikkumies pisti rähinäksi keskellä yötä... siitä sitten seurasi mieletön päänsärky, jota olen tänään potenut.

Illalla mies tulee kotiin ja se tuntuu mukavalle vaikka näin loppua kohti aloinkin jo ihan pitää tästä yksinolemisesta.

Ei mikä tahansa torstai

2010-01-21T23:50:00.002+02:00

Tämä päivä meni mukavasti. Minulla oli seurana ihana ystävä, joka toi itsensä lisäksi hyvää syömistä ja pikkupojalle ihanaakin ihanemman virkatun viltin. Syötiin hyvin, juteltiin, naurettiin, pohdiskeltiin. Ystävä kantoi minulle valmiiksi kasan polttopuita, joilla lämmittään taloa huomenna, syötti pikkupoikaa, että minä sain sillä aikaa käytettyä koirat ja haettua postin laatikosta. Oli juurikin niin ihana ystävä kuin toivoa saattaa. Ja enemmänkin.

Yksinoleminen tuntuu nyt jopa siedettävälle tässä lattialla makoillessa seurana kupillinen vaaleaa glögiä, itkuhälytin ja kone. Taustalla pyörii Frasier.

Tästä minä tykkään. Tällaisesta olemisesta. Tällaisista päivistä. Tästä omasta rauhasta ja hiljaisuudestakin.

Tästä on hyvä kömpiä pikkumiehen viereen nukkumaan.

Kaksin kotona

2010-01-20T23:45:00.003+02:00

Kun vauvaa ei vielä ollut, oli minusta välillä mukava olla yksin kotona muutama päivä. Silloin nautin hiljaisuudesta, siitä että tein kaiken omaan tahtiini, jätin välillä sängyn petaamatta, herkuttelin, pötköttelin, hiippailin ympäri taloa villasukissa ja teekuppi kädessä.

Mies lähti jälleen tänään koulutusmatkalle. Me jäimme pikkumiehen kanssa kotimiehiksi. Nyt yksin oleminen ei tunnukaan niin kivalle. Kun Greyn Anatomian aikaan sain pikkumiehen höyhensaarille, tajusin miten hiljaista täällä talossa on. Yksinäistä. Ja ehkä vähän pelottavaakin. Ikävää korjasi vähän televison ääressä nautittu lämmin kupillinen vaaleaa glögiä (johon olen täysin koukussa), mutta silti olin yllättynyt miltä kaksin oleminen tuntui... En oikein tiennyt mitä olisin tehnyt, mitä katsonut telkkarista, olisinko kenties syönyt jotain, tai kenties käynyt koneella, ehkä soittanut jollekin.

Talo tuntuu autiolle, kun yksi on poissa. Onneksi saamme huomenna seuraksemme hyvän ystäväni. Sen voimalla jaksamme hyvin perjantaihin. Siihen asti, että koko perhe on jälleen koossa. Ja ehkä huomenna illalla tämä yksinoleminen tuntuu jälleen paremmalle. Tai jopa hyvälle.

Juhlapäiviä ja suuria unelmia.

2010-01-07T13:26:00.002+02:00

Voi että aika menee nopeaan.
Tässä istun taas ja mietin, mistä aloittaa. Mitä kertoa, kun on niin paljon tapahtunut.

Joulupyhät menivät, miehen loma siinä samassa. Vuosikin ehti vaihtua. Poika täyttää pian 2kk ja on saavuttanut jo yli viiden kilon painon. Minulta on lähtenyt raskauskiloja 10. Vielä muutama on jäljellä. On remontoitu ja toteutettu unelmia. Ainiin, ja saihan miedän pikku-prinssi nimenkin.

Pikkuherra tosiaan kastettiin joulun alla 19. päivä. Tilaisuus oli hyvin rento ja mukava, vaikka tapahtumapaikkana olikin kirkko. Kirkko tosin oli sellainen ihana vanha ja puinen, todella kotoisa. Nimenkäännön ja väännön jälkeen pienelle miehelle päätettiin antaa nimi, jota hän on "totellut" raskausajasta lähtien. Mitäpä sitä yrittää keksiä jotain tekotaiteellista ja erioista, kun on hieno suomalaisen miehen nimi jo valmiina. Niinpä pojasta tuli Aimo. Kokonaisuudessaan Aimo Armas Olavi. Saipahan hän samalla isänsä sukunimenkin.

Remonttiakin on tehty. Tosin harmikseni totean Aimon huoneen olevan edelleen remontoimatta ja täynnä kitaroita. Noh, kaikki ajallaan.

Remontin yhteydessä vaihdoimme järjestystäkin, kun yläkertaan kehittyi miehen suuri unelma: oma elokuvateatteri koko seinän kokoisella valkokankaalla. Ja kyllähän sitä aika äkkiä toteaa television olevan ihan surkean pieni ja surkea muutenkin, kun muutaman elokuvan katsoo tuollaiselta jättiruudulta.

Juhlapyhät menivät mukavasti syöden ja herkutellen omassa kotona.
Nytpä onkin mukava ottaa uusi vuosi vastaan. Ja hyvää sellaista toivotankin kaikille!

Vauvaelämää

2009-12-13T19:04:00.002+02:00

Nyt on kuukausi mennyt, kun pieni Aimo-herra syntyi. Vauvaelämää on eletty yhdessä ja opeteltu uudenlaista elämänrytmiä. Arki onkin alkanut mukavasti sujua. Aimo on tyytyväinen vauva, joka syö, nukkuu, kakkaa, pissaa ja välillä vähän huutelee. Niinkun nyt vauvat tekevät.

En koe, että elämä olisi ihan kamalasti muuttunut ja silti Aimo on muuttanut kaiken. Työtätekevästä minusta on tullut kotona työtätekevä. Äiti. Äiti, joka kantaa, hoitaa, huolehtii, lohduttaa, pitää lähellä, syöttää ja laittaa pienen ihmisen aina ensimmäiseksi. Mutta siltikään en koe, että elämä olisi muuttunut niin kuin kaikki ennen synnytystä varoittelivat. "Tiedättekö, mihin olette lähteneet?!" Ehkä varoittelijoilla itsellään on elämä muuttunut lasten myötä ja nimenomaan negatiivisella tavalla.

Päivät menee hurjaa vauhtia ja elämäntahti on vähän erilainen näinä päivinä. Mutta kyllä sydän pakahtuu onnesta ja ilosta, kun tuota pientä myttyä katsoo. Kurjimmankin yön jälkeen alkaa hymyilyttää, kun pikku killisilmä avaa silmänsä ja syödessään katsoo silmiin luottavaisena.

Mutta jottei elämä meillä olisi liian harmonista ja vauvalle tuoksuvaa, on meillä edelleen tehty remonttia. Yläkerrassa on aherrettu ja pakerrettu ja piakkoin meillä alkaa olla jo suurin osa talosta pintaremontoitu. Aimo-herran huone on edelleen tekemättä, mutta muuten näyttää jo hyvälle. Josko sitä jouluna olisi lautakasat lattioilta pois ja Aimonkin omenanvihreät seinät maalissa ja katot paikallaan.

Ennen joulua kuitenkin vietämme vielä ristiäiset, joissa pikku mies saa virallisen nimensä... Sikäli mikäli nimestä päästään sopuun. ;)

3510g rakkautta ja onnea

2009-11-16T15:46:00.002+02:00

Viikko sitten maanantaina raskausviikoilla 37+6 ulvahti jotain housuihin kesken elokuvaillan.
Kun vuorokausi oli vaihtunut tiistaiksi ja kello löi 2:51, syntyi maailmaan pieni ja kaunis poika.
Meidän pieni Aimo. <3

Sydän on tulvillaan rakkautta ja onnea.

Lomalainen.

2009-10-09T11:32:00.002+03:00

Olen nyt viikon ollut lomalla. Aika on mennyt hurjaa vauhtia ja koska tekemistä on paljon, en edes oikein tiedä olenko lomalla. Yläkerran remontti edistyy hitaasti, mutta varmasti. Portaikko on nyt valmis ja on kyllä aivan erilainen kuin ennen. Miten sitä ehtikin jo tottua niihin kellertäviin likaisen värisiin seiniin, uudet valkoiset seinät, valkoinen katto, valkoiset porraskaiteet ja portaiden etulaudat näyttää niin puhtaille.

Esson baarikin on jälleen avattu. Lattia avattiin ja uusi laitettiin tilalle. Uusi on jopa parempi kuin vanha, koska siihen saatii korjattua muutama kohta, joissa oli huomautettavaa.

Vauva heiluu mahassa kovasti, työntää itseään poikittain ja potkii kylkiluita niin, että välillä ihan pahaa tekee. Vauvan huone on vielä täysin tekemättä. Niinpä toivonkin, että vauveli pysyy suolten seassa vielä hyvän tovin, että kaikki saadaan valmiiksi. Maalaushommia piisaa meille ja jos asiansa paremmin osaavat hoitaa nuo muut jutu kuten katot ja lattian laitot.

Nyt tämä loma-ajatus alkaa tuntua ihan kivalle. Minulla on pitkästä aikaa loma. Lomalla saa nukkua pitkään, lomalla saa nauttia syysilmasta, lomalla saa käydä kaupassa vaikka heti aamusta ja istua rauhassa keskipäivällä kaakaomuki kädessä.

Huomenaamuna pakkaan koirat ja tavarat auton kyytiin ja lähdemme käymään perinteisessä syystapaamisessa äitin ja isäpuolen luona, jonne me kaikki lapset lapsineen ja karvaisine lapsineen reissutaan olemaan yhdessä. Kivaa.

Esson baari on nyt suljettu

2009-09-22T12:05:00.002+03:00

Baari suljettu yllättävän vesivahingon takia.

Ihana näky odotti minua eilen kun tulin 11h työpäivän jälkeen kotiin. Keittiönlattia oli revitty osittain auki, laminaattia, solumuovia ja listanpätkiä oli pitkin olohuonetta. Kireä mies touhusi hikisenä ja komenti minua tekemään "jotain". Laminaatin pätkät, listat ja solumuovit kannettiin pihalle. Lopputulosta kauhisteltiin ja toisaalta huokaistiin helpotuksesta. Ei tilanne olekaan niin paha.

Mitä tästä opimme?

Jos ei muuta oppia jäänyt korvien väliin, niin ainakin se, että hanaa ei saa jättää valumaan valvomatta. Miehen pikkuinen pahe kostautui nyt vähän kosteammalla tavalla.

Jotain syyskiirettä tai jotain.

2009-09-12T11:11:00.003+03:00

Olen istunut tässä koneella useampanakin päivänä. Miettinyt sitä, mitä kirjoittaisin. Mistä kertoisin.

Päivät menee kamalaa vauhtia. Joko rytmillä aamulla ylös ja töihin ja ruuhka-aikaan kotiin tekemään jotain _tärkeää_ tai sitten niin, että aamulla nukkumista pitkään vielä kun voi, ylös, ruokaa suuhun ja työmaalle ja illan kähmässä kotiin. En tiedä, mitä vapaapäiville tapahtuu. Ne vain kuuluu jonnekin, pesten pyykkiä, siivoten, haravoiden, ajellen paikasta toiseen ja hoitaen asioita. Ehkä vain itse teen itselleni tämän kiireen, mutta jostain syystä en huomaa niitä pieniä asioita, joihin yleensä kiinnitän huomiota.

Yläkerran remontti odottaa alkamistaan, remonttitavarat tulivat jo ja jotain on jo tehtykin. Tänään suojaan portaat ja eteisen lattian, jotta eteisen seinät voi maalata tänään ekaan kertaan. Ajatuksia pienen Aimonkin huoneelle olen kuitenkin suonut. Seinät tulee valkoisella ja omenanvihreällä. Ihanan kangaslöydönkin tein. Ruskeaa kangasta, jossa on valkosia eläimiä. Siitä jotain kivaa huoneeseen ja ehkä sinne piristykseksi myös jotain oranssia tai punaista. Ainakin yksi punainen lastentuoli autotallin kätköistä.
Muualla noudatamme alakerran värimaailmaa: harmaata ja valkoista.

Töissä olen enää n. kolme viikkoa. Sitten jään vuosilomalle ja siitä suoraan äitiyslomalle. Ensin ajatus kauhistutti, ajatus siitä kaikesta ajasta. Toisaalta... tätä kirjoittaessa ehkä tajuan myös sen, että sitten minulla on sitä joutoaikaakin. On aikaa istua vain ja miettiä asioita, on aikaa kuvata, on aikaa leikkiä koirien kanssa pihalla, on aikaa istua kahvikupin kanssa ja maalata kynsiä. On vaan aikaa. Tykkään työstäni ja kaiholla jään kotiin ikävöiden jo valmiiksi kaikkia työkavereita ja työpaikan tunnelmaa, mutta toisaalta... ehtiihän tuota töitä tehdä, toivottavasti vielä joskus tuolla samassa paikassakin. Mutta toivottavasti loma tuo minulle takaisin ne silmät, jotka pysähtyvät ihastelemaan pieniä kauniita asioita, osaavat nauttia keittiön lasihyllyn väreistä (jonka muuten järjestelin uuteen uskoon), syksyn väreistä ulkona. Nenän, joka haistelee syksyn hajuja. Sellaisen ihmisen, jolla ei aina ole hoppu tekemään jotain.

Mahan kasvatusta

2009-08-12T12:37:00.002+03:00

(Pahoittelen kamalan huonoa kuvanlaatua. En tajua, miten sain siitä tuollaisen tuhrun...)

Maha ja sen sisus tuntuu kasvavan kamalaa kasvuvauhtia. Eteenpäin kasvava potkupallo herättää ihmisissä kysymyksiä. Asiakkaat töissä haluavat tietää joko pian jakaudun, läheiset ihmettelevät mahan suurta kokoa, puolitutut kysyvät onko mahassa vain yksi vauva ja viikot kuullessan hieraisevat silmiään, katsovat vähän säälivästi ja räpsyttävät silmiään.

Itse havahduin eilen ensimmäistä kertaa siihen, että maha tosiaan on kasvanut aika paljon. Se on välillä vähän tiellä eikä sen peittämiseen riitä enää välttämättä paidan helma. En näe enää omia varpaita kun seison, ellen kallistu eteenpän. Samalla kun ihmettelin vatsan kokoa jälleen täysien viikkojen kunniaksi tuli mieleen ensimmäistä kertaa kysymys: Onkohan siellä tosiaan vain yksi kaveri? Mies koitti lohdutella, että ei siellä useampaa ole näkynyt. Epäilykseni ja kuvitelmani saivat kuitenkin lisää vettä myllyyn, kun vauvalla oli vallan vauhdikas ilta ja maha heilui puolelta toiselle. Miten muka yksi vauva voi saada sellaisen heilumisen aikaiseksi?

Kai se vaan pitää alkaa uskoa, että vain yksi, perin vauhdikas kaveri tuolla nahan alla asustaa. Yksi perin vauhdikas kaveri, josta perheessämme puhutaan nimellä Aimo. Aimo kaveri, täynnä energiaa ja vauhtia. Kyllä iltaisin sen touhuja seuratessa täyttyy itse onnellisuudesta. Meidän pikku-Aimotti <3 .

Kaverit sisällä ja ulkona.

2009-08-08T14:15:00.002+03:00

Yksi ilta olin siistimässä meidän uusia vaunuja ja tutkimassa niiden käyttöä, kun toinen koirista tuntui pihalla räkyttävän räkyttämistään. Katsoin ikkunasta ja vanha Late-pappa pyöri kuin tulisilla hiilillä aidan varressa, mietti miten murtautua läpi ja räksytti kuin riivattu. Mikä piru siellä oikein oli?

Laitoin pihavalon päälle ja näin keskellä pihaa jättiläissiilin! Piti ihan hierasta silmiä, että voiko siili olla noin kamalan iso, mutta oli se. Äkkiä kamera sisältä ja kuvaamaan tuota isokokoista kaveria pihalta. Vähän aikaa se antoi itseään kuvata kunnes sähähti minulle ja laittoi pään piiloon. Päätin jättää piikikkään kaverin omiin oloihinsa ja vein koirat lenkille ennen kuin aita olisi säleinä ja Late piikkipallon kimpussa.

Toinen kaveri ilmestyi meidän keittiöön... Mies oli eräänä yönä tehnyt hankintoja, kun minä olin jo vaipunut horteeseen. Keittiön hyllyyn ilmestyi vihreä Tivoli Audion PAL! Kiitos rakas mieheni. Mukavampi keittiössä on puuhata, kun saa taustalle musiikkia. :)

Berliini

2009-08-06T18:12:00.002+03:00

Pitkä aika on mennyt viime kirjoituksesta.
Maha on taas kasvanut ja aika menee kamalaa vauhtia eteenpäin. Berliinin matkalla olimme kaksi viikkoa ja nyt on ollut katala töihin paluu edessä. Hyvin siitäkin on selvitty.

Berliini on kyllä ihmeellinen kapunki. Aina yllätyksiä täynnä ja aina se tarjoaa jotakin uutta ja hämmästyttävää. Matkalla kävimme saapumistamme seuraavana päivänä katsomassa niinkin hienoa yhtyettä kuin U2. Keikka oli Berliinin olympiastdionilla ja oli ihan mieletön kokemus. Mies näki yhtyeen ensimmäistä kertaa ja oli aivan haltioissaan. Minulle tämä oli toinen kerta, mutta kyllähän tuo orkesteri osaa yllättää sillä mahtavalla taituruudellaan ja uskomattomalla valoshowlla. Kylmät väreet meni selkää pitkin ja poskissa. Ja vauva valvoi koko keikan ajan, potki rytmikkäästi ja oli innoissaan.

Tuli reissussa nähtyä taas kaikenlaista historiallistakin paikkaa ja nähtävyyttä. Kävimme päivän reissulla jonkin matkan päässä olevalla naisten ja lasten keskitysleirillä, joka sai kyllä ensinnäkin kävelyn puolesta mahan nipistelemään ja koko karuudessaan mietteliääksi.

Potsdam sai jälleen haukkomaan henkeä toisenlaisen hulluuden edessä, kun mietti niitä peruukkipäitä ratsastamassa hevosilla linnan pihaan. Se on kyllä jotain uskomatonta.

Toiseksi viimeisenä päivänä tein urotyön kiipeämällä 70m korkean tornin huippuun. Tosin vierailu siellä huipulla jäi melko lyhyeksi urotyön päätteeksi, koska miehelle teki korkea paikka niin pahaa. Hienot näkymät siellä oli yli kaupungin.

Reissussa on aina mukava olla vaan ihan mukava oli tulla kotiinkin. Vaikka täällä odottikin pyykinpesu, imurointi ja työt. Toisaalta myös kaksi iloista karvaista hännänheiluttajaa. :)

Lahja ystävältä

2009-06-28T11:37:00.003+03:00

Jo jonkin aikaa sitten sain lahjan hyvältä ystävältäni.
Ystävältä, joka on ollut ystävänä jo vuosia.
Jonka kanssa olemme nähneet kaikenlaista, tukeneet toisiamme.
Ystävältä, jonka kanssa nauramme paljon ja jonka kanssa juttelemme paljon.
Ystävältä, jonka kanssa halataan aina kun nähdään ja jolle soitin ensimmäisenä tehtyäni raskaustestin. Tiesin, että hän ymmärtää ja osaa asiaa arvostaa.

Kiitos Eini. Olet rakas. <3

2009-06-23T13:20:00.002+03:00

Aikaa on taas mennyt. Viikot kuluu hurjaa vauhtia ja nyt varsinkin pari viikkoa on ollut melkoista hässäkkää.

Synttärit on vietetty melko vaatimattomasti, vieraita on käynyt aika paljon, sisävesiristeilyllä olemme olleet jo kahdesti, kahdestaan on oltu, syöty hyvin ja naurettu, pihalle on kaivettu iso monttu ja sinne istutettu allas, josta saa kasteluvettä kukille, kukkiakin on tullut istutettua ja Juhannusta on vietetty.

Niin ja maha kasvaa kasvamistaan eikä kyllä enää paljon armahda minua tai sitä, pysyykö asia salassa vai ei.

Ja matkan Saksaan lähestyy lähestymistään!

Harmillista, kun kuvia on tullut otettua todella vähän. Niihin kaikkiin parhaisiin hetkiin kamera ei ole muistanut tulla mukaan.

Kierros alakerrassa

2009-06-07T12:32:00.002+03:00

En tiedä olenko laitellut tänne kuvia koko alakerrasta, mutta nyt kun tuli otettua niin laitanpas tännekin. Into on alkaa tekemään tuota yläkertaa kuntoon ja aloitammekin sen rempan varmaan piakkoin. Yksi lisäsyy siihen, miksi yläkerta pitää saada kuntoon ennen marraskuuta on se, että meille tuli tarve myös lastenhuoneelle... Eli kitarat saavat nyt väistää yläkerrasta omasta valtakunnastaan alakertaan ja pikkuruisesta huoneesta tulee meidän perheen tällä hetkellä vielä kovin pienen itikan oma huone. Ihana on päästä laittamaan yläkertaakin, kun tällä hetkellä se on sen näköinen koko yläkerta, että mieluummin pidän vieraatkin täällä alakerrassa.

Keittiö, joka on siis L-kirjaimen muotoinen. Keittiöön teimme muuttaessa köyhänmiehen keittiöremontin ja sitä pitäisi vielä jatkaa siinä määrin, että keittiön välitilat on tarkoitus lasittaa harmaalla lasilla. Keittiöstä pääsee eteiseen ja olohuoneeseen.

Olohuoneesta pääsee eteiseen, minun pikkuhuoneeseen, miehen valtakuntaan ja toki keittiöön. Ensimmäisessä kuvassa näkyy keittiön oviaukko sekä eteiseen johtava aukko.

Näkymä eteisen oviaukolta.

Eteinen, josta pääsee siis kiettiöön ja olohuoneeseen sekä kodinhoitohuoneeseen ja saunaan. Eteisen viistokaton päällä kulkee portaat yläkertaan.

Tällainen kierros tällä kertaa. Mies soitti iloisena äsken, että oli löytänyt hyvän vinkin siihen, millä voimme säästää itseämme ja hermoja eikä meidän tarvitse tapetoida portaikkoa, jonka huippukorkea on välillä varmaankin sen lähes 4 metriä. Ja se ratkaisu tuo esille myös tämän talon persoonallista olemusta. Jee, kiva päästä taas valitsemaan sävyjä ja maalaamaan.

Kohti uusia haasteita

2009-06-01T10:09:00.003+03:00

Olen kahden tunnin päästä lähdössä kohti uutta työpaikkaa. Työ on tuttua ja kaikki työkaverit samoin, mutta paljon on tapahtunut muutoksia, olen ollut poissa reilu 1,5 vuotta. Tuon ajan olen voinut työssäni hörötellä, naureskella, hönttäillä. Oleminen on ollut melko "vapaata". Tämä työ on erilaista, minun pitäisi pystyä auttamaan ihmisiä, he odottavat minulta apua.

Ensimmäinen päivä jännittää, päätä alkoi särkeä jo eilen. Osaankohan minä enää mitään?

Reippaalla mielellä kuitenkin pakkaan laukkuni ja lähden kohti uusia haasteita, uskon niitä tuon työpaikan tarjoavan niin paljon kuin vain jaksan vastaan ottaa.

Alvar

2009-05-24T14:46:00.002+03:00

Eilen vietimme siskoni pienimmäisen ristiäisiä Männistön ihanassa vanhassa kirkossa.

Paikalla oli tärkeimpiä ihmisiä, hyvää tarjoilua ja päivän päätähti sai itselleen persoonallisen kauniin nimen: Alvar Vilho Eemeli.

Pienin juhlaväkikin jaksoi istua hienosti etupenkissäja kun virallinen osuus oli ohi, alkoi mukavat juoksut ja leikit. Päivä suosi kaikin puolin juhlahumua ja tunnelmaa, sää oli hyvä, lämpöä riitti ja sai laittaa päälle kesähameen ja lyhythihaisen paidan. Ainutlaatuisen mukava päivä siis.

Pihamaa

2009-05-21T12:23:00.002+03:00

Pihalla kasvaa jo vaikka mitä. Kaunista vihreää. Ja muuten aika paljon myös sammalta, jota nyt koetamme häätää.

Nyt on vapaata neljä ihanaa päivää. Ehdin tehdäpihatöitä ja olla vain. Nauttia tästä olemisesta.
Lauantaina pieni siskonpoikani saa nimen, mutta muuta järjestettyä ohjelmaa ei ole.

Ensi viikko on viimeinen viikko tämän hetkisessä työpaikassani. Ainakin tällä erää. Täytyy viimeisen viikon aikana ottaa kaikki ilo irti niistä kaikista hauskoista hetkistä, joita lasten kanssa tulee. Ja tietenkin tämän hetkisistä työkavereista, joiden kanssa on ollut ihan hauska vuosi.

Olemme myös tehneet suunnitelmia kesän reissua varten, jolloin suuntaamme nenämme Berliiniin toistamiseen. Nyt suunnitelmissa on pävän reissu Potsdamiin, mahdollisesti jokin keikkaelämys (silloin olisi juuri U2 Berliinissä!), matka Ravensbrückin keskitysleirille, museosaaren ihastelua ja toki kaupungin kolkkien tutkiskelua. Ihana päästä matkalle!

Maanantai-ilta

2009-05-18T20:17:00.003+03:00

Paleltaa.
Tärisyttää.
Viluttaa.

Meillä oli tänään päiväkodin kevätretki perheille. Vastasin pussihyppelystä ja vanneradasta ja leimasin liikuntapasseja leimaamisenraivolla. Lapsilla oli hyvä mieli ja oli mukava, että heidän vanhemmat olivat mukana tapahtumassa ja jopa niiden ihan pienimpien vanhemmat heittäytyivät täysin mukaan. Mutta kyllä 2h seisominen aiheutti melkoisen syväjäätymisen, kun meidän pisteet olivat varjossa. Kohta menen yksin saunomaan ja lämmittelemään luita.

Pitää nyt esitellä, kun sain keittiönverhotkin tehtyä! Kankaana siis tuo Marimekon Purnukka. Keittiö alkaa näyttää melko kivalle, pitää olla ylpeä, että olemme pienellä rahalla saaneet keittiöstä täysin erinäköisen kuin mitä se alunpitäen oli.

Ihana hiljaisuus vallitsee talossa. Mies on koulutuksesessa, koirat ulkona nauttimassa raittiista ilmasta.

Kaikkea sitä...

2009-05-15T15:23:00.002+03:00

Blogi parka ollut nyt taas hunningolla.

Pihahommia on tehty ja koirien karvanlähdön kanssa taisteltu.

Kun Juuliasta lähtee karvaa, sen huomaa. Sitä on vaatteissa, sukissa, matoissa, suussa, nenässä, korvissa, alushousujen sisällä. Ne tarttuu kaikkialle ja niiden takia pitää olla imuri kädessä useita kertoja päivässä. Joku ratkaisu oli saatava. Ja kappas vain, kun sitä oikein kyrpiintyy ja riitelee toisen kanssa karvan määrästä niin saattaa olla, että jotain tapahtuukin.

Nyt on koirille tehty pihalle aita, josta pääsevät varastoon sisälle suojaan. Saavat doggerit nauttia kauniista keväästä ulkona, kun me ollaan töissä. Vaan nuorempi koirahan ajatteli, että hän ei moiseen suostu. Pari päivää meni ihan ok, kunnes koira löytyi pihalta jolkottelemasta, kun vanhempi koira oli rollinut haukullaan. Korotettiin aitaa. Kunnes se jolkotteli taas pihalla vapaana. Tajuttiin, että mokoma kettu vetää itsensä etukäpälillä muurin kautta pois. Laitettiin kiviä muurille. Vähän aikaa auttoi, kunnes taas koira juoksenteli pihalla. Kyrpiinnyttiin ja otettiin pihalta pari rakennusharkkoa ja tilkittiin niillä muurin päällinen. Nyt tilanne on se, että muuri on tilkitty ja aitaa on nostettu 40 cm. Katsotaan vieläkö keksii jonkun reitin tulla pois vai pitääkö vetää natolankaa aidan ja muurin päälle...

Eilen aloitin myös ison urakan. 29 ikkunaa, joissa on jokaisessa 4 pestävää pintaa eli yhteensä 116 ikkunaruudun pintaa. Sain tehtyä urakasta noin 30% ja olin tyypertyä aamulla tullessani alakertaan. Meidän olohuone kylpi aamuauringossa ja auringonsäteet kimalteli puhtaissa ikkunoissa. Ihana muutos. Kyllä tuon voimalla jaksaa ne loputkin ikkunat pestä.

Tänään oli tullut pihaan pihakivet. Pian alkaa sekin revohka.

Intoa pihahommiin!

2009-05-06T19:15:00.002+03:00

Nyt kun lumet on sulaneet ja totuus alkaa paljastua sulaneiden hankien alta on myös haravoimattomat lehdet ynnä muut yllätykset tulleet keväisiksi iloiksi.

Piha vaatii todella hoitamista, haravointia ja hoivaa.
Mies teki todella taktiset, kun olimme kauppareissulla ostamassa kotiin erilaisia tarvikkeita. Tuli puhetta haravoista ja minä sitten vaaleanpunaisen ystävänä ehdotin hänelle, että voisinko saada roosa nauha haravasetin. Mies oli ajatellut, että jos vaaleanpunainen saa naisen haravoimaan, se ei voi olla huono sijoitus ja lupasi, että saan moisen setin heti ostoskoriin lisätä. Niinpä minä sain uuden ystävän pihahommiin ja olenpahan sen ottanut jo käyttöönkin, kun olen alkanut raapimaan tuota pihaa puhtaaksi.

Pihalta olen noiden hienojen kivien lisäksi tehnyt myös yhden toisen mahtavan löydön... nimittäin portaat metsään! Meidän pihasta pääsee Puijon metsään ja sen mahtaville lenkkipoluille ja voin kertoa, että niitä polkuja olemme nyt koirien kanssa tutkineet oikein urakalla. Roskaahan tuolta metsästä tulee paljon, mutta parempi havunneulasia, kuin se kamala lika mikä tulee tuolta teiden varsilta. Ja koiratkin nauttivat, kun saavat haistella ja juosta vapaana. En voi olla hehkuttamatta kuinka mahtava paikka tämä on asua.

Haravan kuva: umami.fi

Löytö pihalta.

2009-04-26T16:34:00.002+03:00

Kaunis ilma on hemmotellut meitä nyt viikonlopun ajan. Eilen tein löydön pihalta ja tänään jatkoin löytöjen tekemistä ja piti ne ihan kuvatakin.

Meidän pihalta löytyi varastorakennuksen vierestä korukiviä! Niin kauniin värisiä ja erilaisia, sileitä ja upeita. Kuvaa varten keräsin kaikki löytämäni kivet samaan kuvaan ja kuvan jälkeen löysin vielä muutaman pienemmän kiven lisää. Mikähän noidenkin kivien tarina on, kuka ne tuonne on heittänyt ja milloin? Entä tiedä, mutta todella erikoinen löytö tuo oli.

Kauniista ilmasta nautimme tänään vielä sen verran, että käymme ajelemassa moottoripyörällä! Ihan ekaa kertaa tämän kevään aikana.

Ihanaa, kun on kevät!

Päästäinen

2009-04-12T15:13:00.002+03:00

Kohta kaksi viikkoa lomaa pidetty ja mieleen tulee ensimmäisenä eräs Skandinavian Music Groupin kappale... Minne katosi päivät?

Sain torstaina apuja "yttävältäni" Seppo-sedältä, joka auttoi minua saamaan verhoiltavana olleet tuolit kotiin. Kävimme siis hakemassa Pormestarit, jotka olivat nyt verhoiltavana uudelleen. Pormestarit olivat saaneet uudet jouset, uutta fyllinkiä, uudet kankaat ja täysin uuden ryhdin. Ja täytyy sanoa, että olen enemmän kun tyytyväinen. Maksoin koko lystistä 260e + kankaat enkä olisi missään saanut noita kuntoon tuollaisella alennushinnalla! Onneksi satuttiin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan soittamaan...

Muuten pääsiäisenaika onkin mennyt kotona ollessa ja olosta nauttiessa. Eilen kävi vieraita, jotka toivat meille kauniita keltaisia tulppaaneja. Söimme yhdessä miehen koko päivän väkertämiä ruokia, jotka olivatkin todella maittavia. Ruokahalukin on siis palannut.

Vielä huominen vapaata ja sitten pitäisikin palata töihin. Aika omituista, kun en ole ollut töissä kahteen viikkon ja siloinkin olin vain 2 päivää. Kaipaan tosin jo lapsia ja töitä eli ihan hyvillä mielin lopetan loman ja palaan tehtäviini.

Vaan vielä hetki lomaa ja pääsiäistä!

3160g

2009-04-10T12:26:00.002+03:00

Tiistaina saapui maailmaan pieni mustatukkainen poikavauva, joka teki itselleen siskostani äidin, kummipojastani isoveljen, minusta tädin.

Kävimme katsomassa ja voi kuinka kaunis ja pikkuinen hän on. Tänään siskoni ja vauva pääsevät kotiin sairaalasta. Saapas nähdä kuinka isoveljet Oliver ja Eliel tuon onnen ottavat.

Kyllä maailma on täynnä ihmeellisiä asioita. <3

Välillä vaan ottaa päähän.

2009-04-05T18:35:00.002+03:00

Nyt jo naurattaa asiat, joista haluan kirjoittaa. Naurattaa, että tämä elämä onkin tällaista ja, että loppujen lopuksi omat murheet on melko pieniä.

Silti haluan kirjoittaa kuinka olen lomalla todennut, että yhtä aikaa lomalla oleminen on rankkaa. Toinen alkaa ottaa päähän, kun se on koko ajan tuossa ja kun se keksii aina jotain, mikä pitää tehdä juuri nyt heti. Tänä aamuna en ehtinyt edes aamupalaa syödä, kun herra eräs alkoi hosua, että kodinhoitohuoneeseen pitää laittaa pöytä paikalleen. Mikä kiire?!! Otti päähän niin, että piti vähän huutaa ja meuhata. Tuli sanottuakia vähän tyhmästi. Mutta voi että, miten minä huokaisen taas, kun mieheni lähtee koulutukseen muutamaksi päivää ja saan nauttia hiljaisuudesta. Haluan viettää lomaa, tehdä asioita omaan tahtiini ja nauttia välillä rauhallisista hetkistä.

Ärsyttää myös se, että minulle ei ole ruoka maistunut nyt muutamaan päivään. Popeda aiheutti pienoisen kanuunan, mutta siltikin. Ruoka etoo, tekee mieli vaan kaikkea epäterveellistä mättöä ja suklaata tietenkin. Mikä oudointa, en ole juonut kahvia nyt moneen päivään, koska ei vaan tee mieli. Mikä hitto minuakin vaivaa?!! Haluan kahvinhimoni takaisin. Ja ruokahaluni.

Eipä tässä nyt oikein muuta valittamisen aihetta ole. Koirat ovat olleet kiltisti, työasiat ovat lomalla unohtuneet, ilma on kaunis ja tänään saimme tyhjennettyä monen vuoden roskat pois talon räystäistä.

Kuvassa muuten Bambi II, jonka tein tuossa päivänä eräänä.

Lomalla

2009-04-02T13:44:00.002+03:00

Kohta jo viikko lomaa pidettynä. Paljon on tullut puuhasteltua, mutta ei oikeastaan mitään ihmeellistä kuitenkaan. Asioita on hoidettu, ostoksia tehty, oltu, naurettu, riidelty, katsottu elokuvia, syöty hyvin ja vähän oltu huolissammekin. Miehen verenpaine oli alkuviikosta 180/130. Aika paljon siis.

Tänä aamuna hakkasin jäätä irti pihalta. Vesi lorisee jo räystäissä ja talon vierustat on sulaneet. Ihanaa, kun on kevät.

Tänään lähdemme isolla porukalla viettämään iltaa ja katsomaan Popedaa ( :D ). Kyllä, aivan oikein luettu. Popedaa. Vähän olen ennakkoluuloinen, mutta toivon, että meille tulee ihan mukava ilta.

Opiskelukuume

2009-03-28T12:58:00.002+02:00

Sanoin miehelle tänä aamuna, että "Ihan hyvä, että lähdet töihin päiväksi, niin ei tarvitse kuunnella kiukuttelua koko päivää". Välillä hän raastaa todenteolla hermojani.
Mutta niin kai jokainen tekee. Niin minäkin raastan hänen hermojaan välillä.

Hermojeniraastaja tuli eilen väsyneenä (ja helposti provosoitavana), mutta onnellisena kotiin kuvassa näkyvän magneetin ja paperilapun kanssa. Neljän vuoden Tampereella ramppaaminen on nyt loppu, hän on pientä loppusilausta vaille valmis YET Psykoterapeutti. Hieno saavutus, joka on vaatinut autolla ajoa monia tuhansia kilometrejä ja satoja työtunteja. Mieheni on tehnyt unelmastaan totta. Olen hirmuisen iloinen hänen puolestaan.

Samalla kun hän tehnyt omaa unelmaansa, hän on innostanut minuakin. Olen alkanut Todella miettiä sitä, pitäisikö hakea yliopistoon opiskelmaan? Pitäisikö lähteä hakemaan lisää oppia? Ei oppi ojaan kaada, vai miten sitä nyt sanotaankaan. Ja minä uskon tuohon, ei se koskaan pahitteeksi ole. Minä tykkään opiskelusta ja uuden oppimisesta. Pitäisikö siis tehdä asian eteen tänä keväänä jotain ja hakea opiskelemaan?

Siinäpä vasta pähkinä purtavaksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Äiti

2009-03-25T11:17:00.003+02:00

Rakas edesmennyt ukkini katseli minua usein pitkään ja alkoi hymyillä niin, että silmät menivät sirrilleen ja hän näytti maailman ystävällisemmälle ihmiselle. Sellainenhan ukki oli, hän kuunteli tarkkaan, otti osaa keskusteluun ja nauroi paljon. Usein hän myös muisti sanoa minulle kuinka paljon ääneni, hymyni ja eleeni muistuttivat äitiäni. Uskon hänen usein sitä jopa ihmettelevän. Ukkini piti äidistäni paljon, muisteli tätä usein ja puhui hänestä aina hyvin lämpimästi. Sellainenhan ukki oli.

Täällä maalla ollessani olen ehtinyt miettimään sitä kuinka samanlaisia olemmekaan äitini kanssa. Sen lisäksi, että minulla on paljon samanlaisia eleitä ja ilmeitä ja, että nauruni muistuttaa äitini naurua ja hymyni äitini hymyä, on meillä paljon muitakin samanlaisia piirteitä.

Äitini on ihminen, joka pitää vanhoista tavaroista. Hän sulattaa niitä nykyaikaisten tavaroiden sekaan.
Äitini on ihminen, joka arvostaa käsityötä, kauniita kankaita ja värejä.

Äitini on ihminen, jolle koti ja kodin tunnelma on tärkeä.
Äitini on ihminen, jolle perhe on tärkeä.
Äitini on ihminen, joka pitää kauniista tavaroista ja asetelmista.

Löydän meistä paljon samoja piirteitä. Samoja kiinnostuksen kohteita.

Tänään lähdemme tassunkaisten kanssa omaan kotiin. Täytyy sanoa, että koti-ikävä onkin jo. Ikävä miestä, ikävä omaa kotia, omaa sänkyä.

Satuhahmoja

2009-03-22T21:52:00.002+02:00

Aika täällä eristyksessä on laittanut minut tekemään käsitöitä siinä määrin kun nyt pystyn peukaloni kanssa. Eilen tein itselleni Bambi-rintaneulan. Se on jotenkin niin hennon ja kiltin näköinen. Ajattelin tehdä tuollaisen eri värisenkin ehkä jo huomenna.

Tänään tuli nähtyä satuhahmoja muuallakin kun takin rintapielessä, kun kävin Kuopion musiikkikeskuksella katsomassa siskon ja hänen poikien kanssa Muuminäytelmää. Lapset olivat innoissaan ja eläytyivät täysillä ja olihan se oikein hyvin toteutettu näytelmä. Keskustelu kummipoikani kanssa siitä, lähtivätkö Muumit takaisin Naantaliin niiden omalla mustalla keikkabussilla kirvoitti hymyn roudarinkin kasvoille.
Ja noh, nauratti se ajatus vähän itseäkin.

Elokuva

2009-03-21T16:03:00.004+02:00

Katsoin eilen illalla pitkästä aikaa yhden lempielokuvistani. Rakastan tuon elokuvan värimaailmaa ja tunnelmaa. Ja musiikki. Jos tuosta ei tule hyvälle mielelle niin ei sitten mistään.

Kuvista jokainen varmasti tietää, mikä elokuva on kyseessä.

Viikonlopun alla

2009-03-20T14:30:00.002+02:00

Hain itselleni nauravaa lisäseuraa ja painuin tassukansan kanssa maaseudun rauhaan. Bernipojat olivat onnellisia, kun hain heidät kotiin koirahoitolasta. Autossa kuonot kävivät vähän väliä nuuskimassa hiuksia jättäen muutaman kuolanoronkin hattuun ja takin olkapäähän. Lopun matkaa istuivat kuvan tavoin vierekkäin ja nauroivat, ihan selvästi.

Melkoisia velikultia nuo Tassunkaiset. Tai kuten mieheni sanoo, Pölleröt.

Tänään

2009-03-19T12:13:00.002+02:00

on ollut oivallinen päivä vain olla. Nukkua pitkään, juoda aamukahvi koneen ääressä, katsoa uusintana Emmerdale, ihastella kaunista säätä ikkunasta.

Tänään olen seurannut pitkän aikaa pappakoiran puuhia, kuinka se makasi vahtipaikallaan, taisteli unta vastaan. Välillä se haukotteli ja käänti päätä kuullakseen, mitä Juulia tekee. Se katseli minua ja antoi silmien painua kiinni.

Tänään sain hakea postista uuden Collective Toolsin suolamyllyn, jonka Iittalan asiakaspalvelu lähetti meille rikkoutuneen tilalle.

Tänään olen lakannut kynnet punaisella ja ihastellut niiden väriä.

Tänään olen hönttyilyt kotihousuissa ja vaaleanpunaisissa Reinoissa ja seurustellut koirien kanssa.

Olen nauttinut Orange Jaipur teetä keittiössä ja kuunnellut samalla kuopiolaisbändiä nimeltä Second Astral Movement.

Tänään olen nauttinut jälleen yksinolosta ja kauniista kevätsäästä. Olen viestitellyt välillä luennolla olevan mieheni kanssa ja naureskellut hänen jutuilleen.

Tänään on kaikkiaan oivallinen päivä.

Tukkapäivitys

2009-03-18T10:54:00.002+02:00

Kävin kummitätini luona päivittämässä hiukset aukipitokuntoon.
Olen kamalan huono välillä varaamaan aikaa kampaajalle, toisinaan taas kun vimmaannun, saatan käydä muuttamassa kuontaloa ihan hyvinkin usein. Nyt oli tosin kulunut tosi pitkä aika edellisestä leikkauksesta. Hiukset olivat niin kamalat, etten edes viitsinyt pitää niitä auki.

Mieheni on nimennyt eräitä hiusmallejani ja kun lähdin kampaajalle, hän sanoi: "Et sitten leikkauta sellasta kiinalaispoikatukkaa!".

Noh, tämä tukkamalli sai latvat käänettynä aikaiseksi mielikuvan keskiajan prinssistä, jolla on sisäänpäin taivutetut latvat ja sellainen, tiedättehän, "patatukka".

Kysyin kumpi on parempi Kiinalaispoika vai Prinssi.

Kuulema Prinssi, siinä on tyyliä.

Argh!

2009-03-17T12:31:00.002+02:00

Nyt ei mene Anniinalla hyvin. Peukku pottuilee, on tehnyt sitä jo pidemmän aikaa. Viime viikolla meni tosi kiukkuiseksi ja kasvatti itseensä patin, sellaisen oikein ison ja kipeän. Lääkäri antoi sairauslomaa 6 päivää, siihen päälle tulehduskipulääkettä ja mahalääkettä.

Maha meni kipeäksi lääkkeestä, mutta peukku vaan piti kiinni patistaan. Ja kivusta tietenkin. Särki oikein välillä uhalla ranteeseen saakka.

Nyt sai peukku kaksi pistosta kortisonia. Mitäpä siihen tuumii peukku, se nähdään lähipäivinä. Nyt se ainakin on aivan hurjana, paiskoo astioita ja oikein tahallaan särkee niin, että meinaa itku tulla.

Kehno peukalo koettelee nyt oikein uhalla meidän ystävyyttä.

Posti toi...

2009-03-16T20:53:00.003+02:00

... kattilan!
Pieni punainen kattila, ihan on todella söpö ja hyväkuntoinen.
Tuossapa vasta hyvä pikkuiset puurot keittää.

Tai ehkä laitan sen koristeeksi keittiöön (vaikka mies sanoikin, että ei mitään kippoja enää...).

Hush Puppies!

2009-03-13T21:42:00.002+02:00

Oi, tänään tein niin ihanan löydön, että sydän alkoi ihan rinnassa jympsyttää ja olin sotkeutua sanoihini. Löysin 20 eurolla Mammuttimarkkinoilta Hush Puppiesin Adeline kengät! Kengät, joita olen ihastellut viime syksystä lähtien, mutta joita en ole raaskinut ostaa, koska niillä oli hintaa 99e.

Mikä tuuri, minua kohtasikaan!

Ihastuin

2009-03-07T11:47:00.002+02:00

Tällä viikolla tuli uusin Deko. Deko oli saanut esiteltäväkseen oikein ihanan kodin, joka saikin minut lukemaan lehteä uudelleen ja uudelleen. Ja uudelleen.

Olen pitkään ollut ihastunut Sanna Annukkaan, tai hänen tyyliinsä kuvittaa. Arvasin, että hänen kotinsa ei voi olla mitään muuta kuin hurmaava. Ja niinhän se olikin. Oikein erittäin hurmaava.

Kun olin lukenut lehden sen 10 kertaa, menin koneelle ja aloin etsiskellä ihania uusia purkkeja ja purnukoita. Kerroin tästä myös miehelleni, joka kysyi etten varmasti ollut tilannut mitään. Enhän minä, kunhan katselin. Hän oli tyytyväinen. Purkkia jos jonkin sorttista kun oli kuulema jo aivan liikaa. Ei enempää tähän taloon, kuulemma.

Höh, eihän purkkeja voi olla liikaa! Vai voiko muka?

Pönkäilen jälleen itsekseni kotona, mies on koulutuksessa. Kaivelin kangaslaatikoita ja kokeilin Ukin luota ottamaani vanhaa verhoa pöytäliinaksi. Ja sehän sopi oikein hyvin tuohon pöydälle. Kuvasin samalla tuon vanhan kahvipurkin, jonka sain muistoksi mummolasta. Sen takana lukee: "Sata vuotta hyvää kahvia. 1876-1976." Eli melkoisen vanha tuo purkki on. Ei ihme, että muistan sen jo lapsuudestani.

Mies meni sekaisin

2009-03-02T10:19:00.002+02:00

Se alkoi joskus perjantaina. Hirveä hössötys Audi nimisestä autosta. Oli myytävänä ihana, melko uusi, kiiltävän hohtava loistopeli. Sähköpostiin tuli huoltokirjaa skannattuna, tietoa siitä ihanasta ja kauniista ystävästä ja pitihän se arvata, että mies meni ihan sekaisin. Kun se Audi on niin halpakin.

Minä koitin hillitä, olla rauhallinen ja ohittaa puheet toisella korvalla. Vimma oli valtava, kun se olisi järkikauppa. Minä sanoin kiitos autolle, mutta ei-kiitos lisälainalle. Siitäkös kuumehuuruissa heiluva rakkaani villiintyi.

Se istui keittiössä, joi kahvia ja laski ääneen: "Lampusta saisin 150e, laseista monta tuhatta..." Sanoin, että tuo on kyllä ihan köyhän miehen rahoitusta. Onpa kiva, kun on Audi pihassa ja lamputon, tavaraton koti.

Seuraavana päivänä olin itse poissa kotoa, kun mies laittoi viestin: "Laskin kitarat, niitä on 39 kpl".

Syntymästään sekaisin se on, ajattelin. Kävelin kotona yläkertaan ja ehdotin, että mitäpä jos sen sijaan, että myydään lamputkin katosta, hän vähän reaalisoisi musiikkilaitteita, joita on vaatimattomat kaksi huoneellista.

Audi meni kaupaksi jo. Eli seuraavaa hullutusta odotellessa. On tuo mies kyllä pikkuisen sekaisin aina, mutta ehkä juuri siksikin se on niin rakas. Pikkusen höpsö rakas, oikea loistopeli.

Aamukahviseuraa

2009-02-28T10:11:00.002+02:00

Heräsin aamulla taas aikasin. Iltani menevät tätä nykyä niin, että nukahdan lähes heti kun pääni tyynyyn painan. Ja varsinkin silloin, kun olisi tarkoitus katsoa vielä yhdessä hetki teeveetä. Olen kai ehdollistunut siihen, että silloin uni tulee ihan väkiselläkin. Sitten aamulla herään aina paljon ennen miestä.

Kun talo on hiljainen, mies nukkuu ja koiratkin ovat vielä vähän pöpperöisiä, on ihana nautiskella itsekseen hiljaisuudesta ja valosta alakerrassa. Nautin tänä aamuna aamukahvin keittiönpöydän sijaan olohuoneen ison pöydän ääressä. Siitä näkee hyvin tielle ja voi katsella ohi ajavia autoja ja vastarinteellä olevia taloja.

Pöydän ääreen oli kai eilen illalla ilmestynyt muutama seuralainen minulle. Kitarat. Yksi akustinen ja kolme sähköä. Nauratti kun ne töröttivät jokainen omalla tuolillaan. Noh, ihan mukavia seuralaisia. Antoivat minun nauttia hiljaisuudesta kaikessa rauhassa. Tuleva kodinvaihto kai veti luutut niin hiljaisiksi.

Muistatteko kun ahisti?

2009-02-27T20:32:00.002+02:00

Joku sanoi silloin, että asioilla on tapana järjestyä.

Auto meni läpi katsastuksesta. Käytin sen amiskalla, laittoivat siellä uutta peltiä Fiestaan.

Äsken mies huuti yläkerrasta, että "Kannattas nyt soittaa äkkiä...". Olin huuli pyöreänä, tein työtä käskettyä. Minulle tarjottiin töitä. Kriisityötä. Työtä, josta kaikessa sen rankkuudessakin tykkään todella paljon.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Iltapuhteita

2009-02-25T21:01:00.002+02:00

Tänään oli kaunis ilma, oli ihanan pirteä olo kun pääsin töistä.
Kävimme koirien kanssa lenkillä, jonka jälkeen aloitimme miehen kanssa tekemään omia juttuja. Hän raahasi keittiöön kolme kitaraa, joita alkoi säätää. Minä otin uudet pastelliliidut käyttöön ja testasin niitä paperille. Niin syntyi pikkuinen Bambi.

Olipahan hyvä hankinta, piirrustaminen oli hirmu mukavaa.

Kaipaus

2009-02-22T18:45:00.003+02:00

Kuljimme eilen raskaan matkan. Saatoimme rakkaan ukkimme haudan lepoon.
Sinne ukki pääsi, mummin viereen lepäämään. Ennen siunaamista koristelimme arkun kauniiksi, siitä ukki olisi pitänyt.

Me kaikki neljä Ukin tyttöä, niinkuin ukki tapasi sanoa, heitimme valkoiset ruusut hautaan.

Muistotilaisuudessa kaikki puhuivat kauniisti. Ukki oli mahtava persoona. Aina sanavalmis, avoin, suvaitsevainen ja kaikessa hän näki hyvän.
Ukkina ukki oli paras maailmassa. Olemme onnellisia, että ukki oli juuri meidän ukkimme.

Nyt on ihan mieletön ikävä ja kaipaus. Taustalla raksuttaa seinäkello, jonka otin itselleni ukin luota. Sohvan alle jäi ukin Reinot. Otin ukin luota myös vanhan kahvipurkin ja toisenkin purkin sekä mummin hartiahuivin. Huivissa on vielä ukkilan tuoksu.

Asunnon pitää olla tyhjä ensi viikonloppuna. Tavarat pakattuna ja muutettuna.

Sydän on täynnä kyyneliä ja ikävää. Niin kova ikävä, että sattuu.

Ystävämme Pöllö

2009-02-17T10:13:00.002+02:00

Eräänä iltana hän syntyi. Valkoisesta huovasta, ruskeasta, keltaisesta ja oranssista villasta, kahdesta napista ja langasta. Taakse kiinnitysneula, jolla Pöllön voi ottaa maisemien katsontaan mukaan.

Töissä pieni poika kysyi: "Mikäs sinulla onkaan hatussa!? Onko pöllö vai kenties papukaija?".

Kaunis päivä Puijon kyljessä

2009-02-16T12:30:00.002+02:00

Aloitin aamun hyvissä ajoin, koska minun täytyi hakea auto korjaamolta ja käyttää se uusinta katsastuksessa. Aamu oli niin kaunis, valoa tuli joka ikkunasta ja keittiössä se siivilöityi sälekaihtimien välistä heijastuen eri pinnoille.

Setäni vei minut korjaamolle. Ajettiin laskettelukeskuksen kautta, auringon valo kimalteli kauniista pakkaslumen peittämissä rinteissä.

Auto meni katsastuksesta läpi ja korjauksen lopputulos on todella hyvä.

Aurinko paistoi kotimatkallakin, vaikka ruuhka olikin ja joku törttö jäi liittymässä hidastelemaan.

Kotona kahvinkeitin rutisi ja aurinko paistoi kauniisti sisään edelleenkin.

Lisää tällaisia aamuja, kauniita, voimauttavia.

Ainiin, ja saatiin kaappikin koottua eilen. Lopputulokseen olemme oikein tyytyväisiä. Kaappi oli helppo koota ohjeiden mukaan, se on tukeva ja silmääkin se miellyttää. Toinen saa odottaa kasaamista vielä hetken.

Oikein kaunista ja valoisaa viikkoa kaikille!

La ja su.

2009-02-15T15:02:00.002+02:00

Eilen kävimme siskoni kanssa hankkimassa ukin hautajaisiin kukat. Valitsimme kukkalaitteeksi sydämen muotoisen kukkalaitteen, jossa ulkoreunalla on sinisiä kukkia ja keskellä valkoisia ruusuja. Sinisten ja valkoisten kukkien seassa kiemurtelee muratti. Muistolause tulee tummansiniseen nauhaan hopealla. Valitsimme tesktiksi seuraavan:
"Me muistamme silmäsi kirkkahat, me muistamme hymysi hyvän. Jätit meille muiston niin valoisan, niin kauniin, rakkaan ja syvän."
Meistä tuo kuvasi parhaiten ukkia, ukin hymyileviä silmiä, hänen iloista ja positiivista luonnetta. Ukki jaksoi aina nähdä asioissa niiden positiivisen puolen, hän jaksoi olla iloinen muiden puolesta ja hänen persoonansa oli kadehdittavan valoisa ja aurinkoinen. Ja ukki piti meistä aina huolta, vei meitä erilaisiin paikkoihin ja näytti meille maailmaa. Värit tuohon kukkalaitteeseen valisimme ihan kunnioittaaksemme ukkia myös sotaveteraanina. Hautaan heitämme valkoiset ruusut.
Mutta voi pojat, että se reissu oli tavallaan raskas. Varsinkin, kun olemme siskoni kanssa molemmat hyvin herkkiä. Toisaalta oli mukava olla mukana ja olla päättämässä siitä, kuinka haluamme ukkia vielä muistaa.

Kotiin tultuani aloimme kasata pientä kaappia, jonka oli tarkoitus tulla pesukoneen päälle seinään. Kappas vaan, seinä ei ollutkaan sitä, mitä odotimme ja kaappi löysikin uuden paikkansa saunan pukuhuoneen lattialta. Itse asiassa se sopii siihen oikein hyvin ja kivan näköinenkin se on.

Muutenkin uudelleen järjestelimme kodinhoitohuonetta ja tuota tilaa, jossa koirat viettävät aikansa, kun ovat yksin kotona. Pukuhuoneen puolella on ollut myös punainen pyöreä matto, josta emme kuitenkaan tiedä, mitä sille tehdä. Vanhempi koira kun öisin kaivaa mattoon pesää ja lattioilla kiirii ahkerasta imuroinnista huolimatta sitten punaisia karvansekaisia palloja. Luonnollisesti mies meinaa saada hepulin, kun sitä nöyhtää on aina joka paikassa.

Tänään on kasausvuorossa kaksi vaatekaappia. Katsotaan kuinka meidän käy!

Löytöjä!

2009-02-11T20:45:00.002+02:00

Joskus hukka-aika muuttuu kultaakin kalliimmaksi. Niin kävi tänään. Olin työpäivän jälkeen kaupungilla odotellelemassa erään työpalaverin alkamista ja huomasin, että kaupunkiin oli avattu uusi kirpputori. Ja sinnehän minä menin aikaa tappamaan.

Kirpputorilta mukaani tarttui neljä pakettia vanhoja Stillin kaavoja. En tiedä yhtään, mitä moisilla teen, mutta paketit olivat niin houkuttelevan näköisiä, että pitihän ne ostaa. Eikä hintakaan ollut hullu, pulitin kymmenen senttiä paketista. Yhteensä siis 40 sentin investoinnista kyse.

Sen jälkeen suuntasin tossujeni kärjet kohti keskustan vaatekauppoja ja löysin itselleni mehukkaan vihreän pipon sekä kauniit raidalliset lapaset. Kassalla hinta näytti kahta euroa (olin itse varautunut 4 euroon). Eipä ollut kovin kallis hankinta nuokaan ja värit ovat aivan ihanan herkulliset!

Pienet löydöt piristävät kyllä päivää!

Lonttoset

2009-02-09T17:31:00.002+02:00

Olen koko talven etsinyt talvikenkiä. Nyt kun aloin kävellä työmatkaa, olen kaivannut kenkiä, jotka ovat lämpimät, kevyet jalassa ja joilla on mukava kävellä. Olen vaihdellut tässä talven mittaan kenkiä Camel Bootseista, vanhojen kuluneiden nahkaisten kengänlonttosten kautta vanhoihin kunnon Moon Bootseihin, mutta kaikissa on joku vika. Ne, jotka ovat lämpimät ovat kamalat kävellä, ne taas, jotka ovat hyvät kävellä ovat todella kylmät ja ne, jotka ovat ihan kaupunkikelpoiset, ovat liian painavat kävellä. Eli ei ole oikein löytynyt hyviä, joilla voisin kävellä matkat, joissa ilkeisin liikkua kaupungilla ja joissa varpaat pysyisivät lämpiminä, kun olen päivässä sen 1,5-2h tuntia pihalla.

Nyt kuitenkin investoin kenkiin, joiden uskon täyttävän nämä kaikki toiveet. Tuntuvat hyvälle jalassa, ovat säänkestävät (myös loskakelillä) ja omalla rumalla tavalla näyttävät jalassakin ihan kivalle. Nyt pian koeajamaan kengät tuonne pihamaalle!

Piristysruiske Marimekolta

2009-02-07T18:00:00.003+02:00

Äiti kävi tänään kylässä. Äiti toi tullessaan erittäin ihania ja ihanan värisiä piristysruiskeita tähän viikonloppuun ja viikkoon.

Keittiö alkaa olla muutamaa vedintä ja verhoja vaille valmis. Verhokankaaksi valikoitui voimakkaan värinen ihana Eija Hirven "Purnukka". Sitä onkin nyt 1,5m ja siitä riittää johonkin muuhunkin.

Koirille löytyi palalaarista vahakangasta kupin aluseksi. Kangas on Maija Isolan, mutta kankaan nimeä en nyt kyllä muista. Surautin alusen ommella koneella samalla kun mies paisteli makkaroita uunissa ja höpötti puhelimessa.
Odotettu oli myös ruskea Iloinen Takki, josta olen jo pitkään haaveillut. Takista minulle tulee mummi mieleen ja se edustaa minulle turvallisuutta. Nyt minulla itsellänikin on sellainen.

Kai sitä on vallan kovasti materialisti, mutta paljon piristi nämä piristysruiskeet. Siihen päälle kävimme yhdessä siskon luona, missä juotiin kahvia, syötiin muffinsseja ja katseltiin siskonpoikien kanssa maapallon karttaa käyden läpi kaikki maat ja pääkaupungit.

Ihana lauantai. Antoi voimaa ensi viikolle.

Kriisityötä itselle

2009-02-05T18:40:00.002+02:00

Olen tehnyt kriisityötä. Tiedän, mitä ihmismielelle tapatuu silloin, kun tapahtuu jotain odottamatonta. Silloin kuin elämässä kohtaa kriisin.

Olen puhunut tunteja ihmisten kanssa, jotka ovat menettäneet läheisiä. Ihmisten kanssa, joiden puoliso tai läheinen on kuollut, jäänyt auton alle, saanut sairaskohtauksen tai tappanut itsensä. Tiedän kyllä noin teoriassa, mitä silloin tapahtuu.

Päivä töissä meni hyvin. Olin ihan kunnossa.

Äsken menin nukkumaan päiväunia ja tajusin ajattelevani, että mitä jos kaikki ovat erehtyneet. Mitä jos ukki onkin herännyt, kun kaikki ovat lähteneet sairaalasta. Mitä jos tämä onkin uni, josta herään pian. Eihän tämä voi olla totta, eihän voi.

Viestit puhelimessa kuitenkin kertovat muuta. Ei tämä ole unta, eikä ukki ole herännyt. Tiedän sen, mutta en vaan jotenkin käsitä. Tiedän senkin, mistä oma käsittämättömyyteni johtuu, tiedän, että olen shokissa ja todellinen asiaan reagointi on vasta edessä.

Kun vaan jotenkin osaisi auttaa itse itseään.

Rakkaalle Lenni - ukille

2009-02-04T18:49:00.002+02:00

Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin

Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

(Markus Bäckström)

Ikävä on ihan valtava. Ei jaksa käsittää, että ei enää koskaan voi nauraa yhdessä, ei jutella, ei näe toisen hymyä tai kuule ääntä, ei saa enää rutistaa toista.
Ukki oli minulle yksi isoimmissa sankareista. Aina niin vahva, aina läsnä. Ja niin monesta meidän super-ukki selvisi ja taisteli itsensä läpi. Kävi sodat, menetti varpaita, sormia ja ystäviä eturintamassa, selätti alkoholismin, selvisi sydänkohtauksista, menetti mummin, mutta jatkoi silti porskuttamista. Ukki olisi täyttänyt 88 vuotta.
Viimeöinen laaja-alainen aivoverenvuoto oli liikaa. Tänään päivällä ukki nukkui pois. Läheisiä oli ympärillä ja ukki nukkui rauhallisesti pois.

Nyt on meidän tehtävä yrittää selvitä ikävästä ja surusta.

Viikonlopun puuhailuja

2009-02-01T14:01:00.002+02:00

Viikonloppuna vietimme ystävän syntymäpäiviä, naurettiin, käytiin kaupungilla hönttyilemässä, katsottiin telkkaria, syötiin hyvin, ulkoiltiin ja lämmiteltiin taloa. Tulet on pöhisseet sekä leivinuunissa että takassa. Minustakin on tullut jo vallan hyvä tulentekijä. Saan uunin jo syttymään ekalla yrittämällä. Niin se vain on, että harjoitus tekee (jos ei mestaria) niin ainakin melko pro-tason sytyttäjän.

Kävin myös pitkästä aikaa kaupungilla ja paikallisesta Dinskosta tein hienon löydön! Pöydällinen halvennuskenkiä ja niistä löytyi kuvan saappaat. Hintaa moisilla oli vain 12,90€. Kengät ovat tummanvioletit(!) ja niissä on pehmyt pitkä varsi. Olin ihan innoissani moisesta löydöstä, kerrankin minäkin tein hyvän löydön.
Muuten viikonloppu meni tosi nopeasti. Mies oli koulutuksessa ja tuli sieltä lauantaina. Minä kävin päivällä ostamassa vuosia täyttävälle ystävälle korun Sininen Silta nimisestä pikkukaupasta, joka myy käsityöläisten tuotteita. Sieltä ostin ystävälle aivan hänen värisensä lasisen Revontuli-kaulakorun. Kauppa oli tosi viihtyisä ja siellä oli vaikka mitä ihanaa, johon olisi voinut kuvitella tuhlaavansa rahoja. Sinne siis uudelleenkin.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Yksin kotona

2009-01-30T19:16:00.003+02:00

Mieheni on työmyyrä. Hänellä on aina joku projekti päällä ja aina joku uusi kuvio vetämässä. Hän on kunnianhimoinen ja päättäväinen. Hänellä on tapana toteuttaa omat unelmat ja haaveet ja hän tekee niiden eteen paljon töitä.

Koko yhdessäolomme ajan mieheni on käynyt koulutuksessa Tampereella joka kuukausi. Nyt kun koulutus alkaa olla ohi, hän aloitti uuden koulutuksen. Tai jatkoi edellistä uudelle tasolle. Tämä tarkoittaa sitä, että mieheni käy taas kaksi vuotta joka kuukausi jossain. Tällä kertaa opinnot ovat Joensuussa. Vielä hetken aikaa nuo kaksi koulutusta pyörivät päällekkäin, joka tarkoittaa, että olen koulutusleskenä kotona kahdesti kuussa.

Eilen aamuna hän lähti taas. Ja tulee huomenna kotiin. Minä olen taas yksin kotona.

Mutta minä tykkään olla yksinkin. Kun olen yksin, kuuntelen hiljaisuutta, pesen pyykkiä, syön herkkuja, vaellan talossa ja kuvailen hassuja yksityiskohtia, katson elokuvia ja dvd-bokseja, näen ystäviä, jätän sängyn auki aamulla, vaatteet hujanhajan.

Nytkin tuli humisee uunissa, istun hiljaa omassa pömpelissäni, pyykkikone jauhaa pyykkiä, ystäviä on tulossa käymään ja suunnittelen lähikauppaan lähtemistä herkkujen hakuun.
Toisaalta taas peti on auki edelleen, päivällä pitämäni vaatteet & villasukat ovat vessan lattialla, kassi on keskellä eteistä.

Onneksi mieheni tulee huomenna kotiin. Yksin oleminen alkaa taas riittää tältä erää.

Valitusta ja ahdistumista

2009-01-29T10:34:00.002+02:00

Nyt pitää valittaa, kun ahdistaa.

Olen turvallisuudesta pitävä ihminen. Tykkään rutiineista, tykkään siitä, että tiedän mitä tuleman pitää. Järjestelen asioita mielessäni jo valmiiksi ja minua ahdistaa kovasti esimerkiksi taloudellinen epävarmuus.
Ahdistuneisuus laittaa mahan huonoon kuntoon. Rintalastaa polttaa, kaikki ruuat närästää. On vaikea olla.

Nyt ahdistaa, kun auto pitäisi katsastaa. En tiedä pitäisikö edes koko rassia enää pitää. Se on minulle niinkin rakas kuin auto voi olla, mutta jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä en jaksaisi ajatella koko auton kohtaloa. Pitäisi katsastaa ja ei varmaan mene läpi, kun en saanut edes aikaa pakokaasumittaukseen. Ahdistaa ja vatsaa polttaa, katselen kalenteria koko ajan asian tiimoilta. Mietin millaisiin remontteihin enää tuon auton kohdalla menen.

Ja kovasti ahdistaa, kun työt katkeaa kesän ajaksi. Mitä minä teen koko kesän. En todellakaan osaa vain olla koko kesää. En ole ollut moneen moneen vuoteen. Tulot pienenee huomattavasti ja sekin ahdistaa. Mietin joka päivä paljon säästäisin nyt joka kuukausi kesää varten. Selailen olisiko töitä tarjolla.

Mies kysyi yksi ilta, mikä on kun röyhtäilen jatkuvasti. Sanoin, että maha on taas huonona. Mies kysyi stressaanko töistä, mutta sanoin että en. En stressaa töistäni, mutta stressaan tulevasta.

Burb, ehkä tämä ahdistus tästä.

2009-01-28T15:48:00.002+02:00

Arvatkaapas, mitä kuvan peräkärryssä on.

Se on revohka, jonka teimme muutama päivä sitten.
Sitä on presun alla noin 8 kuutiota.
Siitä kuuluu komean kova kalahdus.

Noh, se on todellakin puuta. Nyt sitä siis tuli iso peräkärryllinen. Ihanan lämmön tuovaa koivupuuta.
Puurevohka on nyt sitten tehty ja kolme tuntia siinä meni aikaa kun kahdestaan puut heiteltiin liiteriin.

Mutta tuli mukavan kuuma ja sauna tuntui homman jälkeen eri mukavalle. Nyt on millä lämmittää.

Avaimet hukassa

2009-01-24T15:53:00.003+02:00

Nyt on kenties aika paljastaa, että minulla on äärimmäisen huono muisti. Tilanne on ollut erityisen paha siitä asti, kun ostimme tämän talon ja aloimme tehdä remonttia.

Jouluostoksia tehdessä eräällä reissulla unohdin ensin kaksi kertaa hanskat (varahanskatkin siis, jotka olivat laukussa). Noh, hanskoja saa aina kaupasta uusia. Viimeistä lahjaa mennessäni ostamaan tuolta vähän kauempaa, unohdin autonavaimet autoon sisälle ja löin tietenkin ovet lukkoon tehokkaana tyttönä. Täytynee kertoa, että isäpuoleni oli juuri tuota ennen päivitellyt, että olen äitini tyttö, kun maalla korvessakin laitan auton ovet lukkoon ja ihan varmasti tuon avaimet sisälle hyvään talteen. Noh, jouluostosten tiimellyksessä päätin siis olla niin tehokas, että jätin avaimet ihan autoon sisälle. Tällöin tilanteen pelasti rakas isäni, joka vei minut vara-avaimen luo ja takaisin autolle.

Noh, tänään tein sen taas. Mieheni oli lähdössä töihin ja vein hänet keskustaan, jossa hänellä oli tapaaminen asiakkaan kanssa. Väenvängällä halusin auton käyttööni, että "jos vaikka haluan käydä jossain". Ja kävinhän minä. Ajoin auton maksulliseen parkkihalliin ja lähdin etsimään alennusmyynistä takkia itselleni. Matkalla takkikauppaan totesin, että auton avaimet eivät ole minun seurassani ja palasin autolle. Siellähän ne olivat virtalukossa. Noh, onhan aina vara-avain kotona. Bussilla kotiin ja mielettömän mylläyksen jälkeen kamala siivo, mutta ei edelleenkään vara-avainta. Silloin jo kirosin kovasti. Puhelu ensin isille, mitä tehdä. Murranko auton oven vai hajotanko ikkunan, vara-avaimesta ole tietoakaan. Isi ei päässyt apuun, jolloin soitin miehelle. Hän ei muistanut missä vara-avain on, mutta osasi puhua järkeä. Lähdin takaisin kaupunkiin ja etsin katseella poliisia. Poliisihan auttaa ihmisiä hädässä. Nappasin poliisiauton kiinni vauhdista ja kysyin osaavatko auttaa. Toinen, nuorempi herrasmies oli heti avulias ja sanoi, että yrittäähän he voivat. Toinen, venhempi heistä oli hiukan nihkeämpi. Tulivat perässäni ja ottivat mukaan kasan avaimia. Ovet kuitenkin pysyivät kiinni. Nuorempi vielä tarjoutui etsimään, josko löytäisi rautalankaa ja voisi avata oven tiivisteen välistä. Kiitin häntä avuliaisuudesta samalla kun vanhempi heistä sanoi, että heillä ei ole autossa rautalankaa tai muita murtovälineitä. Niinpä kiitin heitä uudelleen ja otin vanhemman neuvosta vaariin ja soitin nollakakkoseen lukkopäivystäjän toivossa. Monen puhelun jälkeen sain kiinni miehen, joka sanoi, että päivystysrahasta aukeaa ovi kuin ovi.Mutta voitte kuvitella, mikä se päivystysraha oli. Joo, ovet aukesivat, tili tyhjeni.

Mies totesi, että eipä ainakaan se summa ollut vahvistva tekijä. Totesin, että kerran vielä kun jätän avaimet auton virtalukkoon ja maksan sen seurauksena mittavan korvauksen, niin viillän ranteet auki.

Tai ehkä opettelen tiirikoimaan rautalangalla ovet auki.

Kuusi

2009-01-22T15:51:00.002+02:00

asiaa minusta.

Tämä on tainut olla nyt suurimmassa osassa blogeista. Kukaan ei ole minua tähän haastanut, mutta teen tämän silti.

Yksi.
Osaan olla jouten. En koe huonoa omaatuntoa, jos välillä on päiviä, jolloin en saa juuri mitään järkevää aikaiseksi. Minun ei ole mikään pakko saada aikaiseksi jotain joka päivä. Enkä koe siitä huonoa omaatuntoa enkä stressiä. Välillä nautin jopa siitä, että saan vaan olla.

Kaksi.
Jätän asiat usein viime tinkaan. Tämä on huono tapa, mutta koska olen oppinut, että selviän aina ja esim. koulutehtävistä (opinnäytetyö mukaanlukien) sain erittäin hyviä arvosanoja silti, en ole tuosta edes pyrkinyt eroon. Aiheuttaa yleensä ahdistusta viime metreillä, mutta kai se on niin, että pienessä paineessa teen sitten sitä paremmin. Joku sanoi, että tämä viestii hyvästä itseluottamuksesta, mutta tiedä sitten onko kyseessä kuitenkin vain peruslaiskuus.

Kolme.
Olen tunneherkkä. Koen voimakkaita empatiapuuskia toisia ihmisiä kohtaan. Joskus hyvinkin erikoisissa tilanteissa. Itken herkästi ja liikutun kyyneliin. Toisaalta taas tupsahdankin toisinaan herkästi, vaikka olen iänmyötä sen asian suhteen kasvanutkin. Osaan sulkea herkkyteni myös "pois päältä" esim. työtilanteissa, joissa saatan kohdata kovinkin rajuja juttuja.

Neljä.
Vanhempani ovat eronneet, kun olin ala-asteella. Perheeseeni kuuluu siis isän, äidin ja isosiskon lisäksi isäpuoli ja kaksi veljeä. Olen perheemme nuorin. Ja vaikka vanhempien ero on ollut aikanaan vaikea asia, pidän sitä itse tällä hetkellä rikkautena. Minulla on ihana perhe, joka välittää minusta.

Viisi.
Mieheni on minua 7 vuotta vanhempi ja olen tutustunut häneen työpaikalla. Erikoista on se, että olemme asuneet naapuritaloissa ennen varsinaista tutustumistamme/tapaamista muutaman vuoden ajan ja muistan mieheni kaljuna, lihaksikkaana miehenä, joka kävi kylässä alakerrassani asuvan toisen kaljun ja lihaksikkaan luona. Mieheni taas muistaa minut kuntosalilta, jolla olemme käyneet yhtä aikaa. Hän tykkääkin kertoa uteliaille, että olemme tutustuneet kuntosalilla.

Kuusi.
Olen ollut ujo ja kärsinyt esiintymispelosta koululaisena. Inhotti koulussa kun punaistuin helposti ja siitä huomauteltiin. Esityksiä pitäessä hikoilin, tärisin ja jännitin. Käännekohta oli, kun insinööriopinnoissa jouduin pitämään 20 minuutin esitelmän englanniksi Ponsse-yhtiöstä. Silloin ajattelin, että koska en siihen kuollut, selviän mistä vain. Ammattikorkeassa opiskellessa jouduimme esiintymään niin paljon, että totuin olemaan ihmisten edessä kertomassa asioista, esiintymään ja esittämään omia mielipiteitä. Enää en jännitä esiintymistä, mutta punastelen vielä joskus.

Värejä

2009-01-20T13:04:00.004+02:00

Olen riutunut perjantaista lähtien todennäköisesti influenssan kourissa. Kuumetta on piisannut, kurkkua on kuristanut, särkylääkettä on mennyt. Näin päivällä olo on ihan hyvä, kun douppaa itsensä särkylääkkeellä kuntoon.

Näin päivällä näyttää täällä hiljaisuudessa kaikki värit niin kauniille. Pöydällä on Yki Nummen turkoosi akryylinen salaattikulho sekä uudet Iittalan Tris-tuikut. Trisit löytyi halvalla verkkokaupasta, väreinä keltainen, ruskea ja turkoosi. Nuo kaikki kauniit värit herättelevät kevään odotusta. Ihanaa kun tulee valoisaa ja kaikki näyttää taas erilaiselta.

Eilen tuli myös paketti Ikeasta. Ja minä huonosta olosta piittaamatta kasasin kalsarisillani uuden ruokapöydän ja yhden Helmerin. Keittiö näyttää taas hiukkasen kotoisammalle. Pyöreä trumpettijalkainen pöytä näyttää juurikin niin hyvälle Aarnion Polariksien kanssa kuin odotinkin.

Ja pikkuinen suikale minun henkilökohtaista puuhanurkkaani, jossa saa lukea lehtiä, haaveilla, maalata, bloggailla, huovuttaa ja tehdä omia juttuja vaikka ovi kiinni.

Ikäväni

2009-01-17T13:28:00.002+02:00

Liian monta katua jäi tutkimatta. Liian monta tuulta haistamatta. Liian monta mahtavaa paikkaa näkemättä. Liian paljon sanoja sanomatta. Paljon jäi asioita kesken.

Minun on ikävä. Tekisi mieli sanoa miehelle, kun se tänään tulee kotiin koulutuksesta, että "Joo, varataan ne matkat". Tekisi mieli, mutta mietityttää. Eikö sille rahalle ole nyt muutakin käyttöä.

Jos ei nyt, niin sitten myöhemmin. Niin kova ikävä minulla on karun kaunista Berliiniä.

Vilautuksia

2009-01-13T18:09:00.005+02:00

Se on erikoista, miten tavarat etsivät paikkaansa. Eivät suinkaan löydä paikkaansa heti eikä jotkut tavarat ala istumaan niin että mitenkään.

Eteinen alkaa olla ihan kiva. On naulakko. On tuoli, jossa istua. On koirien tavaroille laatikosto, josta napata ulos mennessä kakkapussit, kattolamput vanhaa Ornon tuotantoa. On avainkaappi. Mies vihaa vanhoja väliovia, mutta minusta ne ovat kaikessa hirveydessään jopa ihan kivat retro-ovet. Sopivat tänne omalla tavallaan.

Olohuoneessa paikkansa on löytänyt jo ainakin vanha Helkaman putkiradio ja Linda McCartneyn valokuva Rolling Stonesin pojista. Niin ja maatuskat sekä puuhevonen.

Kaikessa tarmossani kokeilin eilen mattoa olohuoneen lattialle. Matto oli hyvä, pehmeä ja kotoinen. Samaa mieltä oli koirat, jotka onnesta sykkärällä hankasivat naamojaan siihen ja pyörivät katollaan maton päällä ketarat heiluen. Matto otti ja läksi, se kuulema kerää karvaa ja pölyä tuossa paikassaan.

Katsotaan, mistä matto paikkansa löytää.

Mukava tulla kotiin.

2009-01-12T17:01:00.002+02:00

Olen aloittanut uuden hyötyliikunnan muodon. Muuttaessa työmatkani muuttui mukavaksi kävelymatkaksi. Matkaan menee täältä uudesta kodista työpaikalle noin 30 minuuttia kävellen. Tänän aamuna lähdin kävelemään siitäkin huolimatta, että toinen käntapää tuntui vallan kipeälle. Kotimatkalle en enää viitsinyt lähteä nilkuttamaan, vaan vaihdoin kulkupeliksi bussin.

Olipa mukava tulla kotiin. Mies oli kotona, uuni oli lämmin, koirat oli iloisia, mies oli iloinen, katossa oli lisää lamppuja. Mies oli ollut puuhakas. Oli laittanut myös Lokin johtokourun kattoon.

On muuten älyttömän kiva tulla kotiin. Ei ole kiire minnekään, ei tarvitse autolla ajella kahden asunnon väliä, toinen on kotona tai ainakin tulossa samaan kotiin. Koiratkin ovat iloisempia, kun niiden kanssa ollaan. Kotona on hyvä tunnelma, tuttuja tavaroita, lämmintä ja kaikesta epäjärjestyksestä huolimatta jo ihan kotoista.

Ajattelin, että tämä asettuminen kestäisi pidempään, mutta kyllä minä olen jo aika kotonani täällä. Koti on siellä, missä sydän on.

Uusi vuosi, uudet kujeet.

2009-01-11T13:37:00.004+02:00

Täällä sitä ollaan. Hässäkät on hässäköity hetkeksi, lomat pidetty, töihin palattu.
Nyt istun aloillani ensimmäistä kertaa uudessa kodissa. Istun ihan yksin, koneen ääressä, ei ole tekemättömiä hommia kuormaksi asti, ei ole aikataulua. Koirat pyörii jaloissa, radio soi ja ihan oma kone on nenän edessä ja vieläpä ihan verkossa.

Viimeiset viikot on mennyt tässä uudessa kodissa säkkejä järjestellen ja sipistellen. Keittiöön vaihdettiin työtasot viime viikonloppuna, samalla reissulla eteiseen hankittiin naulakko. Uusi liesituuletin laitettiin ammattimaisin ottein paikoilleen ja uuden liedenkin kävi kytkemässä siskon mies. Ikeasta on tulossa iso kasa tavaraa ja keittiökaappien ovet on viety maalattavaksi. Kun ne on saatu paikalleen, pitäisi alakerran olla jo jotakuinkin ihan ok. Yläkerrasta ei kannattane vielä edes puhua.

Puuta on poltettu uunissa ihan raivolla. Ensi viikon loppupuolella odotetaan puukuormaa tulevaksi pihaan ja siinähän sitä taas riittää puuhaa, että ne saadaan liiteriin. Eilen teimmekin siihen liittyen ison ja pölyisen homman, kun taistelimme liiterissä kaksi siirtolavaa puiksi ja harjasimme lattiat siisteiksi. Tuon riehumisen lisäksi kävin kasvohoidossa, lenkillä lähimetsässä ja kävimme kyttäämässä yhtä myynnissä olevaa taloa, jota ystäväpariskunta on vähän ostattelemassa...

Koirat ovat kotiutuneet jo ainakin osittain tänne asumaan. Juulia on juoksuillaan laittanut naapuritienoon uroot sekaisin ja naapurin aikuisiän kynnyksellä oleva pystykorva onkin ulvonut nyt vajaan viikon hemaiseman neidon perään. Lassi-parka on aivan uupunut Juulian perässä kulkemisesta ja ressukka kai luulee, että aina kun minä lähden kotoa, jätän sen tänne ja häivyn itse Pattaylle. Luulen kuitenkin, että kunhan aikaa menee eteenpäin Lassikin tajuaa, että tulen aina takaisin hänen luokseen enkä edes matkaliput taskussani.

Tuosta tulikin mieleeni, että matkakuume Berliiniin on valtava... Harmillista vain, että taitaa nyt kaikki irtonainen raha mennä tämän talon asuttavaksi tekemiseen.

Hässäkkää

2008-12-30T17:48:00.001+02:00

Täällä sitä ollaan elossa ja jotakuinkin jonkinlaisissa sielun ja ruumiin voimissakin.
Kaksi päivää loppujen kamojen pakkaamista, huonosti syömistä ja nukkumista takana ja olo ei ole järin kehuttava.
Huomenna tämä hässäkkä kahden asunnon välissä loppuu pakostikin, koska huomenna olen luovuttamassa asuntoni pois klo 13. Jännittää, itkettää, naurattaa. Maha on sekaisin.

Palajan sitten uusin kuvin ja uutisin. Huomenna laitan oven perässäni kiinni ja lähdemme tassujen kanssa maailmalle uusiin maisemiin. Se onkin meille kaikille aika iso juttu.