Vauva liikkuu kovasti, se hytkyttää ja hetkuttaa mahaa.
Poika tuntuu jotenkin tajuavan, että mahassa on jotain. Hän tulee ja painaa päänsä mahaani vasten ja kuuntelee. Soittaa välillä napaa kuin ovikelloa.
Poika on aika kova halailemaan ja pitämään hyvänä. Ja on mukava huomata kuinka hän ottaa muihin ihmisiin kontaktia, hymyilee ja vilkuttaa. Aamuisin pidetään hyvänä äiti, ja monesti isäkin, sitten oman huoneen pupu ja sitten vielä koirat. Varsinkin Juulia-netiti, jonka kanssa tuntuu olevan lystimpää kuin voi itse kuvitellakaan.

Kohta on meidän perheen kevätmatkakin jo ihan käsillä. Kopistamme Suomen tomut ja käymme katsomassa kuinka pitkällä kevät on Saksassa. Mukavaa.