Pitkästä aikaa

Suklaasikala on ollut hiljainen.

Tänä aamuna tässä kotona pojan kanssa puuhastellessa osui muutama kotijuttu linssiin.

Aika menee niin kamalaa vauhtia. Paljon on tapahtunut taas ja hirmuisesti tuntuu puuhaa olevan aamusta lähtien.
Nyt meidän vauhtia hiljentää vähän merinorsunyskä, keuhkojen kutina ja nenän vuotaminen.

Poikaa se ei paljon jarrutellut. Hän meni ystäviensä kanssa tyhjentämään kodinhoitohuoneen kaappia. Tyhjensi sieltä pullot lattialle, latasi takaisin kaappiin ja taputti itselleen. Uskolliset ystävät seurasivat tottakai tätä hupia lähietäisyydeltä, ettei vaan jää mitään näkemättä.

Yskästä huolimatta kävelimme päiväunille käydessä oman tien leipomoon ja haettiin munkit, josko ne toisivat vähän piristystä tähän köhinään.