Voi syksy...

No, nyt se on täällä. Syksy.

Tavallaan tykkään, tavallaan en.
En tykkää, kun kesä loppuu.
Tykkään kuitenkin syksyn tunnelmasta. Tykkään kun lehtiä on maassa ja asfaltti vähän märkä, tykkään kun auinko paistaa kirkkaasti, mutta silti on vähän kirpsakan viileä. Sen verran viileä, että tuntuu mukavalle päästä sisälle ja heittää kaulaliina kaulasta. Tykkään katsella sitä viileyttä ja kirpeyttä ikkunasta ja juoda teetä. Tee kuuluu syksyyn.
Haluaisin syksyhäät.
Tykkään pukea pojalle ihania hattuja ja pukea sisälläkin hänelle pitkät housut ja pitkähihaisen paidan, tykkään kun ei ole koko ajan hiki itsellä ja hänellä. Tykkään kun voi itselle pukea legginssit ja villasukat, eikä tule kuuma.

Syksy on jotenkin niin vahvasti muutokseen liittyvää aikaa, että se sopii minulle. Sopii tähän minunkin syksyyni hyvin, siis se että on syksy.

Ja muuten, pari gloggausta sitten kirosin vanhaa kunnon Huskua. Olen anteeksipyynnön velkaa vanhalle kaverille. Hyvin se hoiti hommat, vaikka vähän välillä varmaan oli Husku-paran voimat koetuksella kun aplikointivimmoissani runksutin kuvaa kiinni siksakilla eestaas... eeeestaaas... ja taas. Hieno kone, vanha, kestävä ja anteeksiantava. Anteeksi Husku rumat sanani.