Kesäkuussa talo on kaksivärinen. Tai oikeastaan kolme. On uutta väriä, vanhaa väriä. Ja vanha katto.
On työmiehiä pihassa tai mies yksin ahertamassa, samalla kun minä olen pojan kanssa ja väsään syötävää.
Poika konttaa ja ryömii. Hitaasti, mutta päivä päivältä varmemmin.
Alppiruusu tekee kukkia. Viime kesän se eli hiljaiseloa ja nyt on 11 nuppua, jotka päivä päivältä pullistuvat ja aukeavat.
Minuun on iskenyt pihanlaitto vimma. Uusi vimma sekin, mutta hyvin tervetullut.
On kysymyksiä ilmassa. Syksy jo mielessä ja puheissa. Se, mitä silloin tapahtuu, on vielä kysymysmerkki.
Ensi keväälle olen keksinyt yhden asian, mitä odottaa.
Ja tällä viikolla saamme todennäköisesti vieraaksi kaksi tyttövierasta, isomman ja pienemmän.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti